Espoosta kotoisin oleva Nea Moilanen aloitti opettajaopinnot Turussa syksyllä 2018. Aika on kuulemma lentänyt siivillä ja viiden vuoden pakertaminen palkitaan keväällä kasvatustieteen maisterin papereilla. Toukokuun lopulla on ison juhlan paikka, kun Neasta leivotaan valmis luokan- ja eritysluokanopettaja.

Nealle oli pitkään epäselvää, mikä hänestä loppujen lopuksi isona tulee. Hän pääsi tekemään sijaisuuksia ja ohjaajan hommia Espoossa ja se sai ajattelemaan; voisiko tämä olla se oikea ala. Nyt jälkikäteen on helppo todeta, että olihan se.

– Viihdyin koulussa, mutta en siinä vaiheessa vielä voinut kuvitella, että musta tulee joku päivä opettaja. Sitten aloin tutkimaan, että missä kaikissa kaupungeissa on OKL. Jotenkin Turku nousi sieltä esiin ja oli sen jälkeen selkeä ykkösvaihtoehto. Hain ja pääsin sisään. Päiväkään en ole asiaa katunut, Nea kiittelee itseään nyt.

Turku ei ollut kuitenkaan ihan tuntematon kaupunki, sillä Nean äiti on alun perin turkulaisia. Lisäksi hänen mumminsa asuu kaupungissa. Ja löytyi Aurajoen rannoilta myös liuta serkkuja.

– En kysynyt ennakkoon asiaa edes äidiltä, mutta kun kerroin, että hain tänne, hän totta kai kannusti minua. Ja uskoi, että tulisin täällä myös viihtymään. Ei mulla ollut tietoa oikein Turusta tietoa opiskelukaupunkina, mutta muuten tuntui jotenkin helpolta ja kivalta kaupungilta.

Turun valloitus starttasi heti hyvissä merkeissä. Nealla kävi hyvä munkki joka elokuisessa opiskelijoiden asunnonhakurumbassa. Kiva ja sopivan hintainen vuokrakämppä löytyi kaupungin ytimestä, Linnankadulta. Myös opiskelut saivat lentävän lähdön, kun oma opiskeluryhmä osoittautui tosi kivaksi porukaksi.

– Linnankatu oli kaupungin ainoa katu, jonka tiesin entuudestaan, koska mummi asuu samalla kadulla. Mulle tuli myös yliopistolla heti sellainen tunne, että nyt olen oikeassa paikassa. Turun OKL on ihanan yhteisöllinen paikka opiskella, jossa kaikki vuosikurssit tekevät yhdessä asioita. Turun OKL on superhyvä paikka myös kaikkien harjoitteluiden kannalta, Moilanen kiittelee.

– Se oli jännää, että Turku tuntui omalta kotikaupungilta alusta asti. Aina kun pyöräilen jokirantaa pitkin yliopistolle, on vaan sellainen kotoisa olo. Kompakti kaupunki, mutta myös luontoa ja vettä. Kun aurinko paistaa, koko Turun löytää jokirannasta. Se on jotenkin ihana näky, hän naurahtaa.

Moilanen tyrmää myös vanhan kuluneen väitteen siitä, että turkulaisiin olisi muka vaikea tutustua.

– Päinvastoin. Olen ollut vaatekaupassa töissä ja porukat jäävät höpöttelemään ihan eri tavalla luin pääkaupunkiseudulla. Mulla on kivoja naapureita ja lähikaupan myyjät ovat tuttuja. Kyllä Ihmiset täällä juttelee.

Kohta valmistuvan opettajan turkulaisuus konkretisoitui lopulta oman asunnon hankintaan.

– Ei se ollut mikään pikapäätös, mutta vahvistui koko ajan. Vanhemmat kyselivät, että olenko nyt varmasti niin turkulainen, että haluan tänne myös jäädä. Uskon, että täältä löytyy myös oman alan töitä, hän toteaa optimistiseen tyyliinsä.

Tulevien töiden suhteen hän esittää vain muutaman kainon toiveen.

– Mukava työporukka, kiva ja kannustava ilmapiiri. Vastavalmistunut opettaja tarvitsee myös tukea kokeneemmilta opettajilta, Nea tietää.

Heikki Möttönen