Mun huudeilla: Tero-Petri Suovanen omistautui viisikymppisenä frisbeegolfille
– Viimeisen vuoden ajan paikka, jossa olen viettänyt poikkeuksellisen paljon aikaa, on ehdottomasti frisbeegolfrata. Varsinkin Luolavuoren frisbeegolfradalla, mutta myös harjoitushallissa, toteaa Tero-Petri Suovanen.
Suovanen innostui frisbeegolfista noin vuosi sitten ja laji vei välittömästi mukanaan, vaikka hänellä ei ollut juurikaan urheilutaustaa.
– En ole ikinä osannut heittää esimerkiksi palloa enkä ole heittänyt kiviä järvellä. Huomasin, ettei minulla ole ollut ikinä mitään harrastusta. Niinpä aloin heittämään ja omistauduin siinä samassa lajille täysin. En ole varmaan ollut millekään muulle kuin musiikille näin omistautunut, Suovanen naurahtaa.
– Mutta innostuin lajista kauniiden ratojen takia. Niissä on jotain mystistä, hän jatkaa.
Kesäaikaan Suovanen on käynyt frisbeegolfradalla noin joka toinen päivä. Myös talvella hän on käynyt viikoittain ulkona heittämässä. Lisäksi tunteja on vierähtänyt harjoitushallissa. Suovanen on myös uppoutunut lajin hienouksien ymmärtämiseen.
– Tämähän on täydellinen ajantappoharrastus. Tähän liittyy kiekkojen ominaisuudet, heittokulmat, tekniikat ja niin edelleen. Kun näin ensimmäistä kertaa Jaani Länsiön DG Spin Doctor -Youtube-videoita, katsoin, että onko tämä Ihmebantun sketsi. Olin todella hyvilläni, kun huomasin, että joku muukin on yhtä pakkomielteinen lajin suhteen kuin minä.
Suovanen kuvailee frisbeegolfia opettavaiseksi lajiksi, jonka myötä on joutunut oppimaan pettymyksiä, kun kiekot eivät lennäkään viivasuoraan sinne minne on halunnut vaan kolisevat puihin.
– Minun pitää koko ajan pitää mielessä, ettei minun ikäiseni lihasmuistiin mene mikään uusi liike kovin äkkiä. Olen ollut ikäni huonoryhtinen. Se ei siitä parane, jolloin on selvää, ettei minulle tule sitä kaksikymppisen lantiota, vaikka kuinka paiskoisin tuolla. Laji opettaa suhteellisuudentajua.
– Frisbeegolf myös tyhjentää mieltä todella tehokkaasti, kun käy heittämässä paljon. Se on yksi asia, mikä tässä viehättää.
Monet frisbeegolffarit käyvät pelaamassa kaverin kanssa tai pienissä ryhmissä. Kyllä Suovanenkin muidenkin kanssa frisbeegolfia heittää, mutta paljon hän viihtyy kentällä myös yksin.
– Se on kuulemma joidenkin mielestä aika erikoistakin. Olin esimerkiksi viime kesänä Ahvenanmaalla viikon heittelemässä. Se oli pitkästä aikaa oikeaa lomaa, missä pääsi irti kaikesta.
Tärkein tavoite frisbeegolfissa Suovaselle on selvä. Turussa on hienoja frisbeegolfkenttiä, mutta Suovanen toivoo, että pääsisi tulevana kesänä pelaamaan paljon myös Turun ulkopuolella.
– Päästä pelaamaan monelle radalle ja näkemään niitä hienoja ratoja. Se on se tärkein tavoite lajin parissa.
Ilkka Lappi