Media on keskeinen areena, jossa vanhenemiseen liittyviä mielikuvia ja kulttuurisia käsityksiä tuotetaan. Vanhenemisen kuvastoihin väitöstutkimuksessaan perehtyneen FM Hanna Varjakosken mukaan on tärkeää purkaa kielteissävytteisiä ja ikäsyrjiviä ikääntymiskäsityksiä ja -kuvastoja ja tuottaa myönteisempää mediasisältöä ikääntymisestä ja vanhemmista ihmisistä.

Varjakoski perehtyi mediatutkimuksen alan väitöskirjassaan ikääntymisen kuvastoihin kotimaisessa mediassa. Varjakosken mukaan media on yksi keskeinen areena, jossa vanhenemiseen liittyviä käsityksiä tuotetaan ja siihen liittyviä ilmiöitä tehdään ymmärrettäväksi.

Mediakuvastot toimivat kulttuurisena resurssina, jonka pohjalta opitaan tekemään ikää eli käyttäytymään, pukeutumaan ja puhumaan tavoilla, joita pidetään kulttuurisesti ikäsopivana. Samalla luodaan käsityksiä siitä, millaisia meidän ”tulisi” olla kussakin iässä.

– Mediaesitykset muokkaavat myös sitä, miten näemme itsemme ja muut ihmiset ympärillämme; miten suhtautua vanhenemiseen ja mitä ajatella vanhempien ihmisten roolista ja merkityksestä yhteiskunnassamme. Tätä kautta medialla voi olla myös merkittävä rooli joko edesauttamassa tai jarruttamassa yhteiskuntien kulttuurista sopeutumista meneillään olevaan väestörakenteen muutokseen, toteaa Varjakoski.

Varjakosken mukaan vanhenemiseen liitetään paljon yksipuolisia stereotypioita ja kielteisiä merkityksiä. Ikääntymisen kuvastojakin leimaa usein kahtalaisuus.

– Niiden on nähty edustavan joko rapistumisen narratiivia ja lähestyvän ikääntymistä ongelmana, tai artikuloivan niin kutsuttua onnistunutta ja aktiivista ikääntymistä. Kyse ei kuitenkaan usein ole näin selvärajaisesta joko–tai-tilanteesta, tähdentää Varjakoski.

Myös tuotanto- ja lajityyppikonteksti vaikuttavat Varjakosken mukaan siihen, miten ja millaisiksi ikää, ikääntymistä ja elämän jälkipuolta koskevat kuvastot rakentuvat.

Varjakosken tutkimuksen aineistona oli kymmenen vuosina 2000–16 valmistunutta pitkää kotimaista fiktioelokuvaa, kaksi kotimaista televisiosarjaa (Vuosia nuoremmaksi ja Meidän tarina) sekä ”mummoiksi” itsensä identifioivien vanhempien naisten tuottamia sosiaalisen median itserepresentaatioita ja mediasisältöjä. Eri lajityyppejä ja blogeja sisältävä tutkimusaineisto oli tutkimuksessa vahvuus monessa mielessä.

– Monimediainen aineisto heijastelee sitä arkista mediamaisemaa, jonka ympäröimänä elämme. Ikää ja vanhenemista koskevat kuvastot, käsitykset ja merkitykset muotoutuvat mediarajoja ylittävissä representaatioiden verkostoissa. Ikääntymiseen liittyvät käsitykset ja ymmärrykset ovat tulleet monivivahteisempina näkyville, kun olen tarkastellut niitä eri tuotantokonteksteissa, kertoo Varjakoski.

2000-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä kattava aineisto teki mahdolliseksi jäljittää ikään ja ikääntymiseen liittyvien käsitysten ja kulttuuristen kuvastojen muutoksia. Samalla mediateknologinen kehitys ja sosiaalisen median nousu on avannut uusia areenoita ja välineitä iän tekemiselle ja ikääntymistä koskevien mielikuvien tuottamiselle.

Varjakosken mukaan tietyt esittämisen konventiot ja alustat voivat avata tilan, joka mahdollistaa sekä ikääntymiseen ja ikääntyneisiin liittyvien stereotypioiden ja polarisoituneiden kuvastojen haastamisen, että moninaisempien ja monimerkityksellisempien iän ja ikääntymisen representaatioiden tuottamisen. Varjakosken kotimaista fiktioelokuvaa tarkasteleva osatutkimus paljasti, että komediakin tarjoaa mahdollisuuksia haastaa stereotypioita ja esittää ikä joustavammin.

– Komedia avaa tilan, jossa voidaan koetella ikää ja sukupuolta koskevia stereotypioita ja normeja – vaikkakin samanaikaisesti normeja rikkovat naishahmot asetetaan myös naurunalaiseksi. Tämä pönkittää olemassa olevia käsityksiä ikäsopivasta käytöksestä ja siitä, mitä kulttuurisesti pidetään hyväksyttävänä vanhemmille naisille, pohtii Varjakoski.

Vanhempia naisia koskevat kulttuuriset käsitykset ovat kuitenkin liikkeessä ja vanhempia naisia koskevat mediarepresentaatiot ovat monipuolistumassa – osittain sosiaaliseen mediaan tuotettujen itserepresentaatioidenkin ansiosta. Sosiaalisessa mediassa aktiiviset vanhemmat naiset kyseenalaistavat erityisesti käsityksiä vanhemmista ikäpolvista kehityksen ”jarruna” ja nyky-yhteiskunnan realiteetteja ymmärtämättömänä ryhmänä.

– He ottavat somea haltuun ja tarttuvat ajankohtaisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen. Esimerkiksi Aktivistimummojen mediaesityksissä vanhemmat naiset näyttäytyvät vakavasti otettavina yhteiskunnallisina keskustelijoina ja poliittisina toimijoina, sanoo Varjakoski.

Aktivistimummojen ja vanhempien naisbloggaajien kohdalla ”mummoidentiteetin” omaksuminen edustaa myönteistä ja voimaannuttavaa suhtautumista vanhenemista ja ikääntyvää naiseutta kohtaan.

– ”Mummojen” itserepresentaatiot tarjoavat vaihtoehdon ikääntyvää naiseutta pilkkaavalle ja ikääntymisen torjuntaan kannustavalle retoriikalle mediavirrassa, toteaa Varjakoski.

Varjakoski esittää väitöskirjansa Vastarintaa, ikäleikkiä ja aktivistimummoja. Vanhenemisen kotimaiset mediakuvastot julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 4. maaliskuuta kello 12 (Turun yliopisto, Arcanum, Auditorio Aava, Arcanuminkuja 4, Turku).

Yleisön on mahdollista seurata väitöstä etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Virpi Ylänne-Thomas (Cardiffin yliopisto, Britannia) ja kustoksena professori Susanna Paasonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on mediatutkimus.

Väitöskirja on yliopiston julkaisuarkistossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)