Kolmas Tila on tullut tunnetuksi teatteriesityksistä, jotka käsittelevät todellista historiaa eri näkökulmista. Aiemmin Kolmannen Tilan produktioiden pohjalla on ollut muun muassa kulttuurihistoria. Manillan Vanhassa viinatehtaassa esitettävässä Raumzeit-näytelmässä lähtökohdat ovat luonnontieteelliset. Esitys vie 1900-luvun alkupuolen Saksaan.

– Esityksen isoja teemoja ovat tieteen vapaus, totalitarismi ja aika. Siinä tarkastellaan 1930-luvun tähtitieteen ja fysiikan henkilöiden ja Saksan totalitarismin suhdetta tieteen tekemiseen. Toinen juonne on tähtitieteen ja fysiikan historia, kuvailee Raumzeitin ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila.

Raumzeitin on käsikirjoittanut Seppo Parkkinen. Tieteen tekemisen ja Saksan kansallissosialismin nousun törmäyttäminen tuntuivat kiinnostavalta yhtälöltä.

– Saksa oli 1900-luvun alkupuolella johtava tiedemaa koko maailmassa. Kun kansallissosialistinen ideologia nousi ja hallinnosta tuli totalitaarinen, hyvin monet tutkijat emigroituivat, mutta eivät kuitenkaan kaikki, Parkkinen kertoo.

Esityksessä vierailee monia todellisia historiallisia henkilöitä. Näytelmässä vierailevat muun muassa Lise Meitner, Liisi Oterma ja Karin Boye.

– Kaikki tapahtuu päähenkilömme Anja Pohjanheimon ajattelussa. Hän tulee esityksen alussa töihin observatorioon. Anjalta on tilattu tieteellinen artikkeli julkaisusarjaan. Hän alkaa yöllä observatoriossa pohtia, mitä kaikkea artikkeliinsa kirjoittaisi, keitä tieteentekijöitä sisällyttäisi siihen ja näytelmän kohtaukset ovat Anjan tapaa ajatella niitä artikkelin osioita. Hän kohtaa ajatuksissaan kuuluisia tieteentekijöitä, toteaa Rinta-Panttila.

– Esityksessä on episodimainen rakenne. Se mahdollistaa sen, että voimme luoda näyttämölle keskenään hyvin erilaisia kohtauksia. Kukin henkilö tuo näyttämölle omanlaisensa maailman. Niinpä esitys on paikoin myös ratkiriemukas, vaikka käsiteltävät aiheet ovatkin painavia, hän jatkaa.

Katsojat seuraavat esityksen kuulokkeet päässä. Joonas Outakosken käsialaa oleva äänisuunnittelu onkin Raumzeitissa keskeinen osa esitystä.

– Kuulokkeet mahdollistavat esimerkiksi sen, että näyttelijät voivat kuiskata lavalla. Osa puheesta tulee nauhalta. Esityksen äänisuunnittelu on elokuvamainen ja esityksessä on vahva immersio, Rinta-Panttila kuvailee.

Esityksen teemoista katsoja löytää helposti yhtymäkohtia nykyaikaan.

– Näytelmän rinnastuksia nykyaikaan ei ole tarvinnut rakentaa näytelmään. Se on läsnä kaikessa militarisoituneesta ilmapiiristä lähtien. Näytelmässä on useita pasifistisia hahmoja, jotka ottivat voimakkaasti kantaa sotaa vastaan, Seppo Parkkinen sanoo.

Ilkka Lappi