Tuore tutkimus osoittaa, että paperittomien henkilöiden sosiaalisten oikeuksien toteutuminen Suomessa vaihtelee suuresti eri kuntien ja alueiden välillä. Tutkimuksessa selvitettiin, millaisena paperittomuus näkyy julkisessa sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä sekä sitä, mitä ratkaisuehdotuksia sosiaalihuollon keskeisiin haasteisiin on löydettävissä kartoitetun tilannekuvan perusteella.

Tutkimuksessa on haastateltu paperittomien parissa toimivia sosiaalihuollon työntekijöitä sekä kolmannen sektorin toimijoita. Perustuslain nojalla jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

– Se, miten välttämätön toimeentulo ja huolenpito turvataan, tulee ratkaista yksilöllisesti. Siten paperittomien saamaa tukea ei voida rajata vain tiettyihin palveluihin kuten esimerkiksi ravintoon ja majoitukseen, tutkimushankkeen vastuullinen johtaja Marja Katisko kuvailee.

Tutkimustulokset osoittavat, kuinka paperittomuuden määrittely, paperittomien henkilöryhmien tunnistaminen, tuen myöntämisen perusteet, palvelujen taso, yhteistyö eri sektoreiden välillä sekä palveluihin kohdistetut voimavarat eroavat alueittain. Ihmiskauppa tai muu hyväksikäyttö tunnistetaan sosiaalihuollossa heikosti.

Tutkimuksen valossa tutkijaryhmä näkee tarpeellisena, että tietyn paperittomien henkilöryhmän nimeämisen sijasta olisi perusteltua laatia paperittomia koskevat ohjeistukset siten, että ne koskevat kaikkia sellaisia henkilöitä, joilla ei ole oikeutta muihin kuin kiireellisiin sosiaalipalveluihin kuntalaisuuden, EU-lainsäädännön tai sosiaaliturvasopimuksen nojalla.

Kolmannella sektorilla on ollut ja on edelleen keskeinen rooli paperittomuuden tunnistamisessa ja paperittomuudessa elävien sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa.

Vastuu viimesijaisesta toimeentulosta ja huolenpidosta sekä sosiaalisten oikeuksien toteutumisesta on kuitenkin julkisella sektorilla. Kolmannen sektorin toimijat voivat tukea ja edesauttaa sitä, että paperittomuudessa elävät henkilöt kokevat voivansa luottaa viranomaisjärjestelmään.

Monikielisen ja omankielisen palvelun mahdollisuus on turvattava myös viranomaisasioinnissa. Tätä voidaan edistää esimerkiksi matalan kynnyksen neuvontapisteiden avulla.

– Raportin tulokset sekä niihin perustuvat toimenpidesuositukset ovat tärkeitä niin sosiaalihuollossa työskentelevien, palveluita tarvitsevien paperittomien kuin laajemmin yhteiskunnankin näkökulmasta, Katisko sanoo.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2021 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Paperittomien henkilöiden sosiaalisten oikeuksien toteutuminen Suomessa -tutkimushankkeen päätoteuttaja oli Diakonia-ammattikorkeakoulu. Osatoteuttajana toimi Tampereen korkeakoulusäätiö, Tampereen yliopisto.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)