Vanhemmat raportoivat maahanmuuttotaustaisilla lapsilla runsaasti psykiatrisia oireita LL Heidi Parviaisen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa. Vastaanottokeskuksen tilat olivat merkityksellisiä turvapaikanhakijoiden vanhemmuudelle. Tilat sekä estivät että edistivät vanhemmuuden toteuttamista.

Parviainen tutki väitöskirjassaan kasvuympäristöjen merkitystä turvapaikkaa hakevien ja ulkomaalaistaustaisten lasten mielenterveydelle ja psykososiaaliselle kehitykselle. Parviainen tarkasteli turvapaikkaa hakevien lasten mielenterveyttä vanhempien mielenterveyden kontekstissa. Lisäksi hän selvitti, millaisia vanhemmuuden mahdollisuuksia vastaanottokeskuksen tilat tarjoavat. Parviainen tutki myös ulkomaalaistaustaisten lasten tunnetason kiinnittymistä ja mielenterveyttä kouluympäristössä.

Tutkimus kohdistui äskettäin maahan saapuneisiin 2–12-vuotiaisiin turvapaikanhakijalapsiin ja heidän vanhempiinsa, 2–6-vuotiaiden vastaanottokeskuksessa asuvien turvapaikanhakijalasten vanhempiin sekä ulkomaalais- ja suomalaistaustaisiin 1.–3.-luokkalaisiin koululaisiin ja heidän vanhempiinsa. Aineistoina olivat haastattelu- ja kyselyaineistot.

Väitöskirjan tulosten perusteella vastaanottokeskuksen tilat ovat merkityksellisiä vanhemmuuden toteuttamisessa. Vanhempien mielestä vastaanottokeskuksen tilat sekä edistivät että estivät vanhemmuuden toteuttamista. Erityisesti lasten tilat ja aktiviteetit, jotka mahdollistavat ikätasoisen leikin ja oppimisen, tukivat vanhemmuutta. Myös perheiden yksityisyyden säilyttäminen koettiin tärkeäksi.

– Tiedetään, että varhaislapsuuden kokemukset, jotka koostuvat pääosin vanhemmuudesta ja kasvuympäristöstä, vaikuttavat tulevaan mielenterveyteen. Onkin selvää, että lasten mielenterveyden kannalta vanhemmuuden tukeminen myös vastaanottokeskuksen tilajärjestelyjen avulla on olennaista, korostaa Parviainen.

Turvapaikkaa hakevat vanhemmat kokivat, että heidän perheillään oli vaikeuksia kiinnittyä tunnetasolla paikkaan vastaanottokeskuksessa. Vanhemmat yrittivät eri tavoin vahvistaa lasten kuulumisen tunteita ja päivittäisiä rutiineja, jotka edistäisivät paikkaan kiinnittymistä. Rutiineja oli kuitenkin vaikea luoda. Osa vanhemmista koki vastaanottokeskuksessa huolenpitoa, mikä vahvisti myönteistä kiinnittymistä.

– Maahanmuutto on riski hyvinvointia tukeville tunnetason siteille, koska paikkaa vaihdettaessa siteitä katkeaa ja muodostuu. Vastaanottokeskuksissa olisikin tärkeää tukea vanhempien mahdollisuuksia luoda arkisia rutiineja ja vahvistaa siten kuulumisen tunteita. Myös vanhempien mahdollisuudet luoda sosiaalisia suhteita ovat tärkeitä kuulumisen tunteelle, Parviainen muistuttaa.

Tutkimuksessa selvisi myös, että ulkomaalaistaustaisten pikkukoululaisten kiinnittyminen kouluun tunnetasolla oli heikompaa kuin suomalaistaustaisilla. Tiedetään, että hyvä kiinnittyminen kouluun tunnetasolla yhdistyy hyvään koulumenestykseen ja parempaan psyykkiseen vointiin.

Parviaisen väitöstutkimus tuottaa uutta tietoa maahanmuuttotaustaisten lasten kehityksen tukemisesta yhdistämällä paikan, vanhemmuuden ja lapsen mielenterveyden kysymyksiä. Tutkimus auttaa siten ymmärtämään näiden välisiä yhteyksiä lapsen kehityksen kannalta.

– Olisi tärkeää kehittää arjen ympäristöjä vanhemmuutta ja lapsen mielenterveyttä tukevaan suuntaan. Tämä edellyttäisi yhteistyötä mielenterveyden, maantieteen ja opetusalan ammattilaisten sekä maahanmuuttoviranomaisten kesken, Parviainen pohtii.

Parviainen esittää väitöskirjansa Mental health of asylum-seeking and immigrant-background children – Psychosocial development in relational and spatial contexts julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 3. helmikuuta kello 12 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).

Väitöstä voi seurata myös etänä.

Vastaväittäjänä on professori Kaija Puura (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Sari Stenholm (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)