Suomalaisesta rangaistusjärjestelmästä ja kriminaalipolitiikasta on tullut entistä kustannustietoisempaa. OTM Jalo Vatjus-Anttilan tuore väitöstutkimus osoittaa, että nykymuodoissaan syyteneuvottelu ja sen ilmentämä rangaistusjärjestelmän alati enemmän hyötynäkökohtia korostava muutossuunta ovat ongelmallisia. Tutkimus tarjoaa nykykäsitystä paremman tavan sovittaa yhteen oikeudenmukaisuus- ja tarkoituksenmukaisuusvaatimuksia rangaistusjärjestelmän perusteluissa sekä toiminnassa.

Vatjus-Anttila perehtyi oikeustieteen alan väitöstutkimuksessaan rikoksen tunnustamisen rangaistusteoreettisiin, kriminaalipoliittisiin ja lainopillisiin perusteisiin. Taustalla ovat uusi rikosten tunnustamisesta palkitseva syyteneuvottelujärjestelmä ja rangaistusjärjestelmän viimeaikaiset kehityspiirteet, jotka korostavat kustannustehokkuutta oikeudenmukaisen rankaisemisen sijaan. Vatjus-Anttilan mukaan rangaistuksen (kustannus)tehokkuus ei kuitenkaan saisi olla ainoa argumentti rangaistusjärjestelmän oikeuttamisessa ja tavoitteenasettelussa.

– Puhtaasti ja pelkästään hyötynäkökohtiin nojautuvat perustelut voisivat esimerkiksi oikeuttaa jopa syyttömien rankaisemisen. Rangaistus kun tuottaisi tällöin hyödyllisiä seurauksia muihin kohdistuvan pelotevaikutuksen ja täten rikosten ennaltaehkäisemisen muodossa, toteaa Vatjus-Anttila.

Vatjus-Anttilan mukaan rangaistusjärjestelmää vallitsevasti ohjaavat tavoitenäkökohdat ovat vaarassa korostua yksipuolisesti, paradoksaalisesti jopa käytännöllisiä tavoitteita itseään haittaavasti, jollei niitä tasapainottavia perusteita nosteta osaksi kriminaalipoliittista ja rangaistusteoreettista tavoitteenasettelua.

Tutkimuksessa osoitetaan, että nykytrendin mukainen rankaiseminen on ongelmallista paitsi oikeudenmukaisuusvaatimuksien, myös hyötynäkökohtien itsensä näkökulmista, ja esitetään, miten sääntelyä ja rangaistusjärjestelmää kokonaisuudessaan tulisi kehittää. Vatjus-Anttilan mukaan rangaistusjärjestelmän perusteluissa, tavoitteenasetteluissa ja toiminnassa on mahdollisuus vahvistaa sellaisenaan velvoittavien oikeudenmukaisuusargumenttien asemaa. Sille on myös tarvetta.

– Syyteneuvottelusääntelyä tulisi ehostaa muun ohella siten, että järjestelmä ei suosisi talousrikollisia muihin rikoslajeihin ja rikoksentekijöihin nähden. Rikosoikeusjärjestelmän ja viranomaisten tulisi kohdella kaikkia yhdenvertaisesti, ja toimia luottamusta herättävällä ja sitä ylläpitävällä tavalla, sanoo Vatjus-Anttila.

Syyteneuvottelun kehittämisessä ja soveltamisessa tulisi huomioida sekin, että kellään ei ole velvollisuutta edistää oman syyllisyytensä selvittämistä. Tunnustuksen hankkimisen ja käsittelemisen menetelmät sekä rangaistuslievennykset eivät myöskään saisi lisätä riskiä vääristä tunnustuksista.

Vatjus-Anttilan mukaan hyvin muotoillulla syyteneuvottelujärjestelmällä on mahdollista panna käytäntöön niin oikeudenmukaisuus- kuin tarkoituksenmukaisuusvaatimuksia, mutta tämän toteuttaminen edellyttää oikeudenmukaisuusargumenttien aseman korostamista rangaistuksen käyttöä ohjaavina perusteina.

Tutkimus tarjoaa uuden tavan hahmottaa oikeudenmukaisuusargumenttien, kuten sovituksen, syyllisyyden ja moitittavuuden, sekä rikosteon jälkeisten toimien merkitys rikosvastuun toteuttamisessa sekä rangaistuksen määräämisessä. Tutkimuksessa muotoiltu laajennettu suhteellisuuskäsitys mahdollistaa samalla rikoksen tunnustamisen liittämisen osaksi oikeudenmukaisuusvaatimuksien mukaista rankaisemista. Kokonaisuutena tutkimus tarjoaa nykykäsitystä paremman tavan sovittaa yhteen oikeudenmukaisuus- ja tarkoituksenmukaisuusvaatimuksia rangaistusjärjestelmän ja syyteneuvottelun perusteluissa sekä toiminnassa.

Vatjus-Anttila esittää väitöskirjansa Rangaistus ja tunnustus. Rikoksen tunnustamisen rangaistusteoreettiset, kriminaalipoliittiset ja lainopilliset perusteet julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 17. joulukuuta kello 12 (Turun yliopisto, Calonia, Cal 1 -luentosali, Caloniankuja 3, Turku).

Yleisön on mahdollista seurata väitöstä myös etäyhteydellä.

Vastaväittäjänä on professori Matti Tolvanen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Tatu Hyttinen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)