Yliopisto-opettajan rooli on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Yliopistossa opettavat ovat olleet pitkään ennen kaikkea tutkijoita, joilta ei ole perinteisesti vaadittu pedagogisia opintoja. Ymmärrys yliopistopedagogiikan merkityksestä on kuitenkin kasvanut viime vuosikymmeninä. Yliopisto-opettajuutta väitöstyössään tutkinut Reeta Lehto havaitsi kuitenkin, että tutkimus- ja opetustehtävien väliä on yhä jännitteitä

Kasvatustieteiden maisteri Reeta Lehto tarkasteli yliopisto-opettajuuteen kohdistuvia odotuksia korkeakoulupoliittisten dokumenttien, yliopistopedagogisten oppaiden ja yliopistossa opettavien omien käsitysten näkökulmasta.

Tutkimuksen analyysin tuloksena muodostettiin eri aineistoista yliopisto-opettajuuden rooliodotuksia.

– Kyselyvastaajat samaistuivat vahvimmin kehittävän opettajan ja tutkivan opettajan rooleihin. Näistä ensin mainittu ilmeni kaikissa kolmessa aineistossa ja jälkimmäinen etenkin yliopistossa opettavien omissa käsityksissä ja jonkin verran yliopistopedagogisissa oppaissa, Lehto sanoo.

Samaistumisesta huolimatta rooliodotukset eivät aina todellistuneet käytännön työssä.

– Vastaajat eivät aina voineet opettaa sillä tavalla kuin olisivat halunneet tai käyttää riittävästi aikaa opetuksen kehittämiseen. Tutkimus- ja opetustehtävien välillä tunnistettiin jännitteitä, joissa näkyivät yliopistohistorialliset kerrostumat opettajan ja tutkijan roolien ja niihin liitettyjen erilaisten merkitysten välillä, Lehto kertoo.

Erityisesti työn jakautuminen tutkimuksen, opetuksen ja hallinnollisten tehtävien kesken ei tapahtunut aina vastaajien mielestä heille merkityksellisellä tavalla.

– Tulevaisuudessa yliopistoilla ja niiden yksiköillä on yhä merkittävämpi rooli siinä, millaisia mahdollisuuksia yliopisto-opettajuuden toteuttamiselle luodaan, Lehto arvioi.

Lehdon mukaan yliopisto-opettajuutta määrittää etenkin kolme erityispiirrettä, jotka erottavat sen muiden asteiden opettajuudesta.

– Yliopistossa opettavien työhön on 1800-luvulta lähtien kuulunut opetuksen lisäksi kiinteästi myös tutkimustehtäviä, yliopistossa opettavilta ei perinteisesti ole vaadittu pedagogisia opintoja ja yliopistossa opettavat ovat keskenään hyvin erilaisissa asemissa, Lehto kuvaa.

Rooliodotukset ovat kerrostuneet ajan kuluessa ja käsitys yliopisto-opettajuudesta monimuotoistuneet.

– Kun odotus 1800-luvun etevästä tiedemiehestä ja 2010-luvun pedagogisesti taitavasta opettajasta kohdistetaan yhteen ja samaan akateemiseen työntekijään, on seurauksena väistämättä odotus, joka on haasteellinen täyttää kaikilta osin täydellisesti.

– Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä akateemiseen työhön kuuluvasta opettajuuden ulottuvuudesta, johon on viime vuosien aikana alettu kiinnittää lisääntyvää huomiota esimerkiksi yliopistopedagogiikan alan tutkijoiden keskuudessa, Lehto sanoo.

Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, millaisia yliopisto-opettajuuteen liittyviä odotuksia 2010-luvulla on ilmennyt ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Lisäksi Lehto tarkasteli, millaisiin rooliodotuksiin yliopistossa opettavat samaistuvat ja miten odotukset todellistuvat heidän työssään.

– Keskityin analysoimaan erityisesti yliopistossa opettavien tehtäviä, opetuksen tavoitteita, opetusmenetelmiä ja koettua yliopistopedagogiikan merkitystä. Rooliodotuksia ja opettajuutta määritellessäni hyödynsin identiteettiin ja professioon liittyviä teorioita ja käsitteistöä, Lehto sanoo.

Lehto esittää väitöskirjansa Yliopisto-opettajuus 2010-luvun Suomessa. Korkeakoulupoliittisten dokumenttien, yliopistopedagogisten oppaiden ja yliopistossa opettavien näkökulma julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 16. joulukuuta kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).

Vastaväittäjänä on dosentti Jani Ursin (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Arto Jauhiainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kasvatustiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)