Opioidivieroitus- tai korvaushoidossa olevien määrä on kasvanut Suomessa. Vuoden 2019 lopulla hoidossa oli yhteensä 4 779 potilasta, joista valtaosa korvaushoidossa (4 729). Opioidikorvaushoidossa olleiden potilaiden määrä oli 44 prosenttia suurempi kuin vastaavassa selvityksessä vuonna 2015.

Vaikka hoidossa olevien määrä on selvästi kasvanut, edelleen merkittävä osa opioidien ongelmakäyttäjistä on korvaushoidon ulkopuolella.

Korvaushoidon tavoitteen erittely kuntouttavaan ja haittoja vähentävään korvaushoitoon oli vähentynyt. Opioidikorvaushoidon asetuksessa kuvattua hoidon tavoitteen erittelyä voidaan pitää kuitenkin edelleen tarkoituksenmukaisena, jottei hoitoon pääsyn kynnys nousisi tai siinä pysymisen edellytykset heikentyisi.

Haittoja vähentävässä korvaushoidossa edellytettiin harvemmin huumeiden oheiskäytön lopettamista tai bentsodiatsepiineistä vieroittautumista kuin kuntouttavassa korvaushoidossa.

– Hoitoon pääsyä ei tule estää vaikeankaan sekakäyttöongelman vuoksi, vaan hoidon turvallisuus on varmistettava kiinnittämällä huomiota oheiskäyttöön ja eri päihteiden samanaikaiseen käyttöön liittyvään yliannostuskuoleman riskiin, sanoo apulaisprofessori Solja Niemelä Turun yliopistosta.

Opioidikorvaushoidossa olevilla on huomattavasi pienempi kuolemanriski kuin hoidon ulkopuolella olevilla opioidiriippuvuudesta kärsivillä.

Vuonna 2019 päättyneissä korvaushoidoissa (n=381) yleisin hoidon lopettamisen syy oli potilaan itse tekemä hoidon keskeytys (32 %). Kuntoutustavoitteen mukaiseen vieroittautumiseen oli loppunut viidesosa (20 %) päättyneistä korvaushoidoista.

Potilaan kuolemaan päättyneiden hoitojaksojen osuus oli vuoden 2019 aikana loppuneissa hoidossa yleisempää (12 %) kuin vastaavassa vuonna 2015 (6 %) tehdyssä tutkimuksessa.

Vuonna 2019 hoito oli loppunut harvemmin hoitoyksikön puolelta tehtyyn yksipuoliseen hoidon lopettamiseen (18 %) kuin vuonna 2015 (36 %).

– On tärkeä panostaa korvaushoidossa pysymiseen. Yliannostusten riski saattaa kuitenkin kasvaa, kun korvaushoitoon hakeutuneilla voi olla aiempaa enemmän vaikeaa sekakäyttöä, toteaa kehittämispäällikkö Airi Partanen THL:stä.

Vastoin potilaan tahtoa lopetettujen hoitojen yleisimmiksi syiksi oli oheiskäytön lisäksi kuvattu väkivalta. Hoitoyksiköiden käytännöt väkivaltatilanteissa voivat vaihdella.

– Lääketieteellisen hoidon tarpeen yli saatetaan kävellä joskus liiankin herkästi turvallisuuteen liittyvien kysymysten varjolla. Hoitavaan henkilökuntaan kohdistuvaa väkivaltaa voidaan vähentää kehittämällä hoidon käytäntöjä esimerkiksi järjestämällä lääkehoidon tilat turvallisiksi, sanoo avohoitopalvelujen ylilääkäri Markus Partanen, A-klinikka Oy:stä.

Tulokset sisältyvät kolmeen julkaisuun, joissa on käsitelty vuoden 2019 opioidikorvaushoidosta tehtyä selvitystä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)