MM Vanja Ljubibratić tutki väitöstutkimuksessaan tanskalaisen kirjailijan ja runoilijan Hans Christian Andersenin roolia saksalaisen säveltäjän Richard Wagnerin kulttuurisessa vastaanotossa Tanskassa vuosina 1857–75. Tutkimus osoittaa, että Andersenin keskeinen rooli liittyi Tanskan silloisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin muutoksiin.

Ljubibratić pohti väitöskirjassaan tanskalaisen kirjailijan ja runoilijan Hans Christian Andersenin keskeistä roolia saksalaisen säveltäjän Richard Wagnerin varhaisessa kulttuurisessa vastaanotossa Tanskassa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten Wagnerin kulttuurinen vastaanotto liittyi yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin muutoksiin, jotka tapahtuivat tanskalaisessa yhteiskunnassa Saksan kanssa vuosia kestäneen sodan ja rajakiistan jälkeen.

– Tutkimus osoittaa, kuinka tämä kulttuurinen vastaanotto nojautui kansakunnan rakentamiseen, tapaan, jolla kieltä, historiaa ja kulttuuria käytettiin edistämään uutta kansallista identiteettiä, Ljubibratić pohtii.

Tässä tilanteessa Andersenin pyrkimys korostaa Tanskan ja Saksan kulttuurista yhteenkuuluvuutta oli ristiriidassa vaikutusvaltaisen tanskalaisen teologin N. F. S. Grundtvigin avoimen antisaksalaisen nationalismin kanssa.

Ljubibratićin tutkimus keskittyy Andersenin ja Wagnerin, sekä muiden avainhenkilöiden, väliseen suhteeseen ja täyttää tärkeän aukon Wagnerin vastaanoton tutkimuksessa, sillä Wagner-reseptiota Tanskassa ei ole aiemmissa tutkimuksissa näin perusteellisesti tarkasteltu.

– Wagner-reseption ja wagnerismin historiaa on tutkittu muissa Pohjoismaissa, kuten myös useimpien länsimaiden kontekstissa. Keskeisen eurooppalaisen maan, Tanskan, lisääminen tähän tutkimusperinteeseen on välttämätöntä, Ljubibratić toteaa.

Ljubibratićin tutkimus tarkastelee modernin Tanskan kansallisen identiteetin muodostumista, sillä vielä nykyäänkin kansallisuuskäsityksessä on 1800-luvulta juontuvia piirteitä. Ljubibratić analysoi wagnerismia ja sen historiaa dynaamisena tutkimusalueena ja luo yhteyksiä historiallisen musiikkitieteen ja useiden muiden alojen, kuten kulttuurihistorian, musiikin antropologian, sosiologian ja etnologian, välille.

– Ehkäpä Wagneria ja Tanskan valtiota voi pitää sukulaissieluina 1800-luvulla, sillä molemmat pitivät itseään epäoikeudenmukaisten olosuhteiden uhreina. Ennen pitkää, vuonna 1870 tapahtuneen ensimmäisen tanskalaisen Wagner-kantaesityksen jälkeen, säveltäjä vakiinnutti asemansa tanskalaisessa kulttuurissa pysyvästi, Ljubibratić sanoo.

Samaan aikaan kun Wagner vakiinnutti asemansa, muotoutui Tanskassa kansallinen identiteetti, joka tuli jäädäkseen. Wagnerin elämä ja ura kietoutuivat yhteen Tanskan kansallisvaltion ja tanskalaisen kulttuurin kanssa. Samalla toisiinsa kietoutuvat historialliset kertomukset sisältävät runollista symmetriaa, joka todistaa Richard Wagnerin ainutlaatuisesta, kiehtovasta ja kestävästä perinnöstä Tanskassa.

MM Vanja Ljubibratić esittää väitöskirjansa Hans Christian Andersen and the Cultural Reception of Richard Wagner in Denmark, 1857–1875 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 9. joulukuuta kello 12 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).

Vastaväittäjänä on professori emeritus Eero Tarasti (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori John Richardson (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on musiikkitiede.

Väitöskirja on julkaistu sähköisenä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)