Turun kaupunginteatterin viestintäkoordinaattori Emmi Kantonen on viime viikkoina ottanut Marttia haltuun. Kesän aikana hän on viettänyt aikaa Martissa muun muassa ystäviensä kissoja hoitaen. Syyskuun alussa Kantonen muuttaa uuteen kotiin Betaniankadulle.

– Säde, jolta uutta asuntoa kevään ja kesän aikana hain, kutistui koko ajan. Hain ensin asuntoa laajemmalta keskustan alueelta. Sitten Martista ja lopulta pelkästään Betaniankadulta, Kantonen kertoo.

Martissa häntä kiehtoi muun muassa vehreys ja kylämäisyys. Betaniankadun vanhat kerrostalot yhdistettynä vehreyteen ovat yhdistelmä, jossa silmä lepää.

– Täällä on kaunista, katsoi sitten, mihin suuntaan tahansa, Kantonen huokaa.

Myös kaupunginteatterin läheisyys oli plussaa aiemmin Kaarinassa asuneelle Kantoselle.

– Käyn paljon katsomassa teatteriesityksiä. Aiemmin olen työpäivän jälkeen jäänyt teatterille odottamaan näytöstä. Nyt voin käydä välissä kotona, kun matkaa kodin ja työpaikan välillä on vain muutama minuutti.

Martin omanlaisestaan ilmapiiristä ja yhteisöllisyydestä puhuvat monet enemmän tai vähemmän aikaa Martissa viettäneet. Kantoselle kylämäisyys syntyy muun muassa siitä, että alueella asuu paljon hänelle jo ennestään tuttuja ihmisiä.

– Varmaan joka talossa asuu joku tuttu. Tuntuu siltä, että olen solahtanut tänne, vaikka en vielä asukaan täällä. Ikään kuin minulla olisi Martissa ja Betaniankadulla paikka valmiina, joka on vaan odottanut minua.

Monet lähellä asuvat tutut tuovat myös turvallisuutta ja vakautta.

– Käytännössähän viihdyn hyvin yksin kotona, siinä ei ole mitään ongelmaa. Mutta se, että tiedän, että lähellä on tuttuja, se luo turvallisuuden tunteen, mitä tässä ehkä kaipaankin tällä hetkellä.

– Betaniankadulla asuessani käydä myös kyläilemässä ystävieni luona. Kaarinasta ei oikein jaksanut lähteä käymään missään.

– Kuvani Martista on jo etukäteen hirveän hyvä. Täällä asuu paljon hyviä tyyppejä ja minulla on jo nyt sellainen pieni kotiseuturakkaus Marttia kohtaan, Kantonen tiivistää.

Tulevan kodin läheltä löytyy myös uutta löydettävää. Esimerkiksi Urheilupuiston alue on tuntematonta maastoa suurelta osin, vaikka Urheilupuiston kallioilla Kantonen onkin jo käynyt syömässä sushia.

– En ole itse minkäänlainen urheilija, mutta siinä on jotain rauhoittavaa, kun esimerkiksi kokonainen joukkueellinen tekee jotain samaa samaan aikaan. Olen myös haaveillut tulevani Urheilupuiston kallioille esimerkiksi lukemaan, jos alkusyksyyn osuu lämpimiä päiviä, Kantonen suunnittelee.

– Martissa on varmasti myös vielä paljon sellaista, mitä en ole ainakaan vielä löytänyt.

Ilkka Lappi