Kesärauhan lauantai-illassa 11. kesäkuuta koettiin nostalgisia hetkiä, kun garagerockbändi Sweatmaster palasi turkulaisten eteen 11 vuoden tauon jälkeen. Paluukeikka oli vain yksi keikka, mutta sekä lavalla että yleisössä keikan jälkeen oli sen verran iloisia ilmeitä, että on mahdollista, että Sweatmaster tekee keikkoja jatkossakin.

– On mahdollista, että soitetaan myöhemminkin keikkoja, mutta isoja kiertueita tuskin aletaan tehdä. Ainakin itselläni on sellainen ajatus, että sitten pitäisi olla sitten uuttakin materiaalia soitettavaksi, laulaja-basisti Sasu Mykkänen toteaa.

Sweatmasterin alkutaipaleella Mykkänen ei erityisemmin nauttinut esiintymisestä. Runsaassa parissakymmenessä vuodessa Mykkänen on oppinut nauttimaan eri tavalla yleisön edessä olemisesta.

– En ole ihmisenä mitenkään erityisen ulospäin suuntautunut tyyppi, vaikka sen tietysti ymmärsi, että rokkibändin laulajana jonkin verran tarvitsee olla esillä ja ottaa kontaktia yleisöön. Nykyään osaan nauttia eri tavalla esiintymisestä ja lavalla olosta kuin nuorempana. Lavalla oleminen tuntuu nykyään hyvältä, Mykkänen toteaa.

Rentoutumiseen auttaa ikä ja kokemus, mutta myös se, että keski-ikäistyneellä on elämässä muutakin sisältöä kuin rokkibändi.

– Esiintymistilannetta osaa arvostaa nykyään ehkä enemmän kuin nuorena. Sweatmasterin alkuaikoina esiintyminen ei itselleni henkilökohtaisesti tuntunut niin tärkeältä. Silloin parasta jutussa oli tien päälle ja ulkomaille pääseminen. Ehkä muutokseen vaikuttaa osin sekin, että nuorena elämä pyöri niin paljon musiikin ympärillä. Nykyään elämässä on muutakin, esimerkiksi perhe.

Sweatmaster on Mykkäselle erityinen bändi, vaikka 2011 tehdyn lopetuspäätöksen jälkeen musisointi jatkuikin Sweatmasterissa soittavien Matti Kallion ja Mikko Luukon kanssa Lost Boots -yhtyeessä.

– Sweatmasterin keikoissa on oma fiiliksensä. Siinä on sellaista simppeliä energiaa, minkä vuoksi se toimii. Kyllä sen aistii ja huomaa, kun keikka menee hyvin. Siihen toki vaikuttaa bändin toiminta kokonaisuutena, ei pelkästään oma suoritus, Mykkänen miettii.

Hän myöntää, että Sweatmasterin runsaan vuosikymmenen hiljaiselon aikana hän on myös kaivannut suoraviivaista energiaa, joka bändistä välittyy yleisön lisäksi soittajille.

– On ollut ikävä Sweatmasteria. Tässä bändissä ja musiikissa on ollut simppeliyttä, mikä toimii. Itseni on ollut hirveän helppoa palata siihen meininkiin, koska ylipäänsä tykkään yksinkertaisista asioista.

– Tuntuu, että nyt on kaikin puolin kivaa. Homma ei ainakaan itsestäni tuntunut nostalgiatripiltä, Mykkänen toteaa.

Ilkka Lappi