Carl Gustaf Emil Mannerheim on itsenäisen Suomen merkkihenkilöitä, mies, joka on jakanut mielipiteitä vuosikymmenten saatossa, kuolemansa jälkeen. Näyttelijä Petri Rajala on tulkinnut Louhisaaren kartanon kolmannen kerroksen juhlasalissa Askaisissa nykyisen Maskun kunnan alueella Mannerheimia aina syksystä 2020 asti. Paikka nivoutuu osaksi historiallista kertomusta, koska samaisessa kartanossa Mannerheim syntyi vuonna 1867.

Mannerheim-monologi on ajallisesti vuodessa 1944 ja sotasyyllisyysoikeudenkäynti painaa Mannerheimin mieltä. Hän odottaa Louhisaaressa kyytiä Turkuun, jotta hän pääsisi sieltä Monte Carloon tapaamaan rakastajatartaan Gertrud Arco auf Valleyta, omaa sukua Wallenberg, kertoo Rajala.

Kesken haastattelun Rajalan ilmeet ja eleet muuttuvat Marskiksi. Rajalassa on hauskaa metodinäyttelijän tapa imeytyä hahmonsa sisään ja tulkita ihmistä autenttisesti kuin jokin yhtäkkinen sivupersoona putkahtaisi esiin. Kuuntelen hämmästyneenä ”Mannerheimia”. Mannerheim syyttää Josif Stalinia oikeudenkäynnistä.

Äksyily, kireät hermot ja teatraalisuus ovat vain pieniä nyansseja hänen monisävyisessä persoonassaan ja nämä luonnehdinnat, eivät täysin vakuuta Rajalaa, joka pitää Marskia kaunopuheisena miehenä.

– Hänen elämänsä kokonaisuutena, yksi osa Louhisaaressa, kaikki etiketit. Hän lähti 7-vuotiaana Helsinkiin, muistelee Rajala.

Mannerheim lähti kouluun Helsinkiin, jossa asui isänsä luona. Hän kävi veljensä kanssa 1874–79 Böökin yksityistä lyseota.

Rajala nostaa esiin käsikirjoittaja Roope Lipastin kunnioittavan lähestymistavan monologin työstämisessä, ennen kaikkea miten se kuvaa Mannerheimia ihmisenä, sekä kaikkia niitä vaiheita, joiden vaikutuksesta Mannerheimin yksinpuhelu toimii peilinä menneisyyteen vuodesta 1944.

– Lipastin tekstissä on tiettyä itseironiaa ja myös tietynlaista lempeää kritiikkiä.

Mannerheimin biseksuaalisuudesta on esitetty erilaisia väitteitä, joiden motiivi on kyseenalainen ja vailla kunnollista lähdepohjaa. Marskin poistuminen kadettikoulun armeija-alueelta luvattomasti julkisesti homoseksuaalin miehen seurassa on kehittänyt teorioita. Rajala näkee, että Roope Lipastin tekstissä Marski rakastaa palavasti naisia. Sinänsä on vaikea, sanoa mitä tarkalleen ottaen ”puntiksella” tapahtui, muutakin kuin että hänellä havaittiin ”moraalinen hairahdus”.

Miten ikääntyminen sitten vaivasi Mannerheimia? Rajala näkee, että vanheneminen ei sinänsä vaivannut Marskia, vaikka kyllä se toisaalta Rajalan mukaan ”söi miestä”, ja hänellä oli erilaisia vammoja ja luunmurtumia. Monologi nostaa esiin Marskin suhteen kreivitär auf Valleyhin, joka on viisikymppinen ja saa Mannerheimin hiukan epäilemään omaa vetovoimaansa 77-vuotiaana, mutta hän kääntää senkin asetelman positiiviseksi, näkemällä iän tuoman lumovoiman suhteessa naisiin.

Kurt Hedborg