Pääosa työ- ja elinkeinopalveluista siirtyy vuoden 2024 alusta TE-toimistoilta kuntien vastuulle. Palvelut halutaan lähemmäs käyttäjiä. Niiden tehoa halutaan parantaa.

Jokainen kunta ei kuitenkaan itse voi olla te-palveluiden järjestäjä. Työvoimapohjaksi on määritelty vähintään 20 000 henkilöä. Vain suurimmat kaupungin saavat siis itse järjestää omat palvelunsa. Muut joutuvat muodostamaan yhteistoiminta-alueita.

Juuri kun hyvinvointialueet on saatu toimimaan, toivottavasti, käynnistyy uusi byrokraattinen myllerrys eli työvoima-alueiden perustaminen. Turun seudulla vain Turku voi järjestää itse omat työllisyyspalvelunsa.

Kehyskunnat joutuvat hakemaan kumppaneita. Työttömyystinder ei ole vielä antanut matcheja. Haetaanko kumppaneita tilkkutäkkimäisesti ympäri maakuntaa, läheltä naapureista vai käännytäänkö keskuskaupungin puoleen? Suunta ei ole vielä selvillä.

Työvoima-alueet voivat olla kuntayhtymiä tai ne voivat toimia vastuukuntaperiaatteella. Kunta voi ulkoistaa vastuita liikelaitokselle. Vastuuta voidaan jakaa myös kolmannen sektorin kanssa.

Varsinais-Suomessa ei ole tehty sopimuksia. Kaikki on edelleen avoinna, mutta neuvottelut olisi syytä käynnistää. Lakiluonnos on jo lausunnoilla. Eduskuntakäsittelyyn sitä odotetaan syksyllä.

Työllisyyspalvelut on tarkoitus yhdistää kunnan koulutuspalveluihin ja elinkeinopalveluihin. Työllisyydenhoidon kannalta muutos on merkittävä ja ratkaistavia asioita on paljon. Miten rahoitus hoidetaan? Mitä tehtäviä siirtyy kuntiin? Tietojärjestelmien on toimittava. Entä henkilökunta? Millä periaatteella se siirtyy uudelle työnantajalle? Mikä on valtion rooli ja miten se ohjaa toimintaa?

Työllisyyspalvelut palvelut siirtyvät kunnille, kun sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo siirtyneet hyvinvointialueille. Se tarkoittaa, että esimerkiksi kuntouttava työtoiminta on samalla siirtynyt kunnilta hyvinvointialueille. Mikään palvelu ei saisi jäädä hoitamatta byrokraattisessa myllerryksessä.

Lasse Virtanen