Jo pitkään on ollut selvää, että yhteiskunnassamme on valtava hoitokuorma psyykkisesti oireilevien osalta. Hoitoon ei pääse tai sinne joutuu jonottamaan kohtuuttoman pitkän ajan. Yhteiskuntamme on kaatanut jo pitkään mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien auttamisen ja tukemisen heidän läheisten ja omaisten harteille. Ja me omaiset tuemme, autamme, venymme oman jaksamisemme äärirahoille ja uuvumme. Pahimmillaan liitymme psyykkisesti oireilevien massiiviseen joukkoon yhdeksi tilastomerkinnäksi. Sillä pelkkiä tilastomerkintöjä psyykkisesti oireilevat tällä hetkellä ovat – eivät yksilöitä, ihmisiä, jotka kaipaavat ammatillista apua ja tukea, lämmintä ja empaattista kohtaamista.

19.4.–1.5. käynnissä oleva #mävaadin-kampanja nostaa esiin ennaltaehkäisevien palveluiden tarpeen yhteiskunnassamme. Kampanja osuu terävästi myös käynnissä olevien sote-alan työtaisteluiden keskiöön. Lainaten erään nuoren aikuisen toteamusta psykiatrisesta hoidosta #mävaadin-kampanjasta: ”Ylityöllistetty, alipalkattu, aliarvostettu terveydenhuollon ammattilainen ei, ironisesti, kykene tekemään työtään tehokkaasti.” Nyt on korkea aika yhteiskuntamme havahtua siihen tosiasiaan, että omalla toiminnallamme luomme jatkuvasti lisää psyykkisesti sairastavia (näin) kasvattaen hoitotaakkaa. Koska yhteiskuntamme hyväksyy sen tosiasian, että tarvitsemme riittävän hyvän perusterveydenhuollon, jossa työskentelee riittävän hyvinvoivia ammattilaisia, riittävillä resursseilla? Koska ymmärrämme, että panostamalla ennaltaehkäiseviin palveluihin, kustannukset terveydenhuollossa pitkällä aikavälillä pienenevät? Koska alamme arvostamaan niitä ammattilaisia, jotka tosiasiassa kannattelevat yhteiskuntaamme?

Me vaadimme riittävää resursointia mielenterveyspalveluihin. Me vaadimme riittävää resursointia opiskelijaterveydenhuoltoon. Me vaadimme ennaltaehkäiseviä palveluita, jotta yhteiskuntamme ei hukkuisi rikkinäisiin mieliin.

Annika Forth, Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset FinFami ry:n puheenjohtaja