Lehdot ovat Suomen metsien monimuotoisimpia elinympäristöjä. Niiden osuus Suomen metsäpinta-alasta on vain reilu prosentti, mutta lähes puolet metsien uhanalaista lajeista on lehtolajeja. Uhanalaistuva lehtolajisto on mahdollista vielä pelastaa lehtoluontoa suojelemalla ja hoitamalla.

Lehdot ovat Suomen rehevimpiä ja lajirikkaimpia metsäelinympäristöjä. Ne ovat olleet vuosisatojen ajan intensiivisessä käytössä ja mahdollistamassa Suomen laajamittaista asuttamista. Monista lehtojen lajeista on tullut uhanalaisia, kun lehdoista on raivattu peltoja tai ne on ovat jääneet asutuksen alle. Metsänhoito on yksipuolistanut lehtoelinympäristöjä.

‒ Valitettavasti luonto on aina häviävänä osapuolena, kun hyödynnämme sitä. Rehevyytensä takia lehdoilla on kuitenkin huomattava kyky elpyä muutoksista hyvin nopeasti. Lehtojen uhanalaistuva lajisto on vielä mahdollista pelastaa, mutta se voidaan tehdä vain lehtoluontoa suojelemalla ja hoitamalla, kertoo luonnonhoidon asiantuntija Jukka Ruutiainen Suomen metsäkeskuksesta.

Suomi on sitoutunut pysäyttämään lajien uhanalaistumiskehityksen jo vuosikymmeniä sitten, mutta lehdoissa tavoitteita kohden on edetty hitaasti. Suomen metsäpinta-alasta lehtojen osuus on reilu prosentti, mutta kaikista metsien uhanalaisista lajeista lähes puolet on lehtolajeja. Lehdoista on suojeltu noin kolme prosenttia, mutta alkuperäisestä lehtoalasta on suojeltu vain noin prosentti. Lehdoista 99 prosenttia on maa- ja metsätalouskäytössä tai rakennettuna maana.

Lehtojen sijainti painottuu eteläisemmän Suomen lehtokeskusalueille. Etelärannikolla lehtojen osuus metsäpinta-alasta on jopa kahdeksan prosenttia mutta Lapissa vain 0,1 prosenttia. Lehdot ovat kaikkein ravinteikkaimpia metsäisiä elinympäristöjä Suomessa. Usein ymmärretään, että lehto on sama kuin lehtimetsä, mutta lehto määritellään maaperän ravinteisuuden mukaan. Ravinteisuutta taas ilmentää tietty kasvillisuus. Lehdoissa pintamaa on lähes aina multaa.

Lehdot ovat kauneimmillaan kesällä, mutta talvi on parasta aikaa tehdä lehtojenhoitoa. Luonto on lepotilassa eikä lajistolle tai maaperälle aiheudu suurta vahinkoa hoitotöistä.

‒ Yleisin syy lehtolajiston taantumiseen on voimakas luontainen kuusettuminen tai kuusen viljely. Suomessa esiintyvät lukuisat lehtipuulajit menestyvät lehdoissa erittäin hyvin, mutta lopulta kuusi voi varjostuksellaan syrjäyttää ne kaikki. Kuusikin kuuluu lehtoon, mutta ei ainoana puulajina. Monipuolinen puulajisto ylläpitää monimuotoista eliölajistoa, tiivistää Ruutiainen.

Maa- ja metsätalousministeriöllä ja ympäristöministeriöllä on yhteinen huoli lehtojen tilasta. Ministeriöiden rahoittamassa Lehtokeskusalueiden luontohelmet -hankkeessa paneudutaan lehtojen hoitoon konkreettisesti. Ensimmäinen METSO- ja Helmi-ohjelmilla toteutettu yhteishanke tekee lehtojenhoidon suunnittelua ja toteutusta sekä talousmetsissä että suojelluissa lehdoissa eteläisessä Suomessa kymmenen maakunnan alueella.

‒ On äärimmäisen hienoa, että ministeriöt tekevät yhteistyötä luonnon monimuotoisuuden puolesta. Tämän kaltaiselle hankkeelle on ollut suuri tilaus. Hankkeen tavoitteena ei ole pelkästään hoitaa yksittäisiä kohteita vaan saada aikaa pysyvää muutosta vallitsevissa metsänkäsittelymenetelmissä lehtometsissä, kertoo Ruutiainen yli kymmenen vuoden lehtojen hoidon kokemuksella.

Metsänomistajat arvostavat monimuotoisesti hoidettuja metsiä, jotka turvaavat metsien taloudellisten arvojen lisäksi lajistollista monimuotoisuutta sekä maisema- ja virkistysarvoja. Tulevaisuudessa ilmaston lämpenemisen seurauksena tilanne saattaa muuttua kuusen kannalta epäsuotuisaksi ja tämä tulisi ottaa huomioon jo nyt metsien, ja etenkin lehtometsien hoidossa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)