Aluevaalit tarjosivat yllätyksiä, kuten vaalit aina. Keskustan vahva ääniosuus oli yllätys, vaikka se vain ylsi kuntavaalitulokseensa eli piti äänestäjänsä, kun äänestysaktiivisuus laski. Yllätyksiä olivat myös perussuomalaisten ja vihreiden kannatuskyykyn syvyys.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra ehti kyseenalaistaa vaalituloksen alhaisen äänestysinnon perusteella. Hän puhui demokratian irvikuvasta. Äänestysprosentti 47,5 on huono, se on totta. On pakko miettiä muutoksia tapaan äänestää. Vaalien on muututtava, sillä ihmiset muuttuvat. Vanhat tavat eivät riitä.

Perussuomalaisten kannattaisi silti miettiä sitä, mikä omassa kampanjassa meni pieleen, miksi viesti ei saavuttanut äänestäjiä. Toistaiseksi syitä on löydetty kaikkialta muualta paitsi peilistä. Puolue joutuu tekemään itsetutkiskelua, kuten myös vihreät.

Aluevaaleilla on yleispoliittisia vaikutuksia, sillä eduskuntavaalit käydään reilun vuoden päästä. Kokoomus oli selvä vaalivoittaja. Petteri Orpovankisti asemaansa puheenjohtajana. Hänen potentiaaliset haastajansa jäävät odottamaan aikaa parempaa. Veitset teroitetaan vasta, kun vaalitulos ei tyydytä.

Keskusta ei tyydy puhumaan torjuntavoitosta, vaan esittää asian kannatusalhon sivuuttamisena. Puolue esiintyy hallituksessa entistä paremmalla itsetunnolla. Tästä voi aiheutua ongelmia, varsinkin kun vihreiden on pakko ärhäköityä. Kannattajille on esiteltävä tuloksia esimerkiksi ilmastotekoina. Vihreiden eri sävyjen välillä lyö kipinää.

Perussuomalaiset päätynevät virittämään megafonia. Päätelmänä saattaa olla, että jos maahanmuutto on se, mistä potentiaaliset kannattajat haluavat kuulla, niin sitä tarjotaan kovemmalla volyymillä ja tiukemmin sanankääntein.

Alhainen äänestysinto ei aina tarkoita tyytymättömyyttä. Se voi tarkoittaa myös tyytyväisyyttä tai välinpitämättömyyttä. Yhdysvalloissa äänestämistä yritetään jopa rajoittaa huolestumatta demokratian tilasta. Suomessa siitä kannattaa kuitenkin huolestua.

Lasse Virtanen