Onko hyvinvointivaltio tai hyvinvointiyhteiskunta kriisissä? Jos hyvinvointiyhteiskunta toimii, sen jäsenet voivat hyvin, määritelmällisesti. Yhteiskunta auttaa jaloilleen ne, jotka syystä tai toisesta ovat pudonneet polvilleen. Näin ei ole, vaikka Suomi valitaan toistuvasti maailman onnellisimmaksi maaksi.

Hyvinvointiyhteiskunta on rahoituskriisissä, eikä se pysty enää auttamaan kaikkia vaikeuksiin joutuneita. Sosiaaliturvan pitäisi toimia kuin trampoliini, joka palauttaa pudonneen trapetsilleen, mutta turvaverkossa on aukkoja.

Mitä pitäisi tehdä? Tätä pohtii sosiologian professori Jani Erolan vetämä tutkimuskonsortio INVEST, joka on Turun yliopiston ja THL:n yhteishanke. Suomen Akatemia valitsi sen mukaan lippulaivaohjelmaansa, mikä tarkoitti 8,3 miljoonan euron rahoitusta neljälle vuodelle. Mukana on yli 200 tutkijaa, tutkimuksia on tehty lähes 400.

Erolan mukaan Hyvinvointivaltio 1.0, tämä nykyinen, toimii periaatteessa hyvin. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on kansainvälinen menestystarina, kuten peruskoulukin. Eriarvoisuutta on vähennetty ja kansalaisten hyvinvointia lisätty varsin lyhyessä ajassa. Nykyinen hyvinvointivaltio auttaa hyvin tilapäisissä vaikeuksissa. Se ei osaa estää ongelmien syntymistä, eikä auttaa ulos niistä.

Tutkimuskonsortio hahmottelee kehitysloikkaa. Tavoitteena on Hyvinvointivaltio 2.0. Huono-osaisuus keskittyy eikä köyhyysloukusta ole pääsyä ulos. Huono-osaisuus periytyy sukupolvien yli. Ongelmia pitäisi ehkäistä aikaisemmin.

Koulupudokas,nuori, joka ei jatka peruskoulun jälkeen opintoja, aiheuttaa elämänsä aikana 370 000 euron laskun yhteiskunnalle. Hän tarvitsee yhteiskunnan palveluja paljon enemmän kuin opintoja jatkanut.

Jos koulupudokkaiden tarvitsemien palvelujen määrää vähennettäisiin neljänneksellä, säästettäisiin Erolan mukaan miljardi euroa jokaisessa syntymäkohortissa. Raha ei tuo ratkaisua, mutta toimenpiteitä tarvitaan, sillä huoltosuhteen heikkeneminen murentaa rahoituspohjaa.

Lasse Virtanen