Martan kirjoitus (TS 31.1.) osui naulan kantaan. Eläinlääkäriasemien palkkiot ovat järkyttävän suuria. Ahneudella ei näytä olevan mitään rajaa. Kaikkien surullisinta on, että näistä ylisuurista palkkioista kärsivät pienet eläinystävämme joissakin tapauksissa.

En usko, että yksikään eläimen omistaja haluaa eläimensä kärsivän, vaan kaikilla ei ole varaa viedä eläinlääkäriin, vaikka olisi tarvetta. Pelkkä eläinaseman oven avaus on jo sata euroa. Saati kun tutkitaan vähäänkään on 500 euroa. Mielestäni eläinasemien pitäisi toimia pitkälle eettiseltä periaatteelta, kannattaa pitää, mutta mahdollisimman suuren voiton tavoittelu päällimmäisenä sillä pitää olla rajansa.

Koiran omistajana olen puhunut useiden koirien omistajien kanssa ja sanonut, että Turkuun pitää ehdottomasti saada kunnallinen eläinlääkäri myös päivystykseen. Kaikki ovat olleet sitä mieltä. Joten tältä pohjalta vaadin ja vaadimme Turkuun on saatava kunnallinen eläinlääkäriasema.

Eläinystävämme ovat täysin omistajiensa armoilla pitäkäämme niistä hyvää huolta ja yhteiskunnan on myös turvattava jokaiselle eläimelle kohtuuhintainen apu, jos tarve vaatii.

Turussa arvot eivät todellakaan ole kohdallaan. Olemme taas kerran saaneet lukea miten puolustuskyvyttömiä vanhuksiamme on hoidettu viimeisellä matkallaan. Tapaus Luotsi osoittaa sen. Halvin mahdollinen tarjous hyväksyttiin. Eikö silloin olisi pitänyt jokaisen päätökseen osallistavan päässä soivan, että haloo onko hoito hyvää ja asianmukaista, kun noin halvalla tarjoutuvat hoitamaan? Samat ihmiset laiminlyöneet valvonnan, jotka olivat myös G1-tapauksessa puikoissa. Tässä näemme, että korkea palkka ei edes motivoi. Kuinka monta kertaa annamme valvonnan laiminlyöntien tapahtua ennen kuin silmämme avautuvat ja teemme ainoan oikean ratkaisun.

Raili Meltovaara (ps.)