Turun kotihoidon resurssipula on syytä paikata viivytyksettä. Terveyttä edistävä, inhimillinen hoiva on ihmisoikeuskysymys.

Turun tarkastuslautakunnan vuoden 2019 arviointikertomuksesta ilmenee, että kotihoidon työntekijöiden hoitamien ihmisten määrä on liian suuri, jolloin hoitoon jää liian vähän aikaa. 38 prosenttia kenttähenkilöstöstä ja 32 prosenttia palveluesimiehistä on jokseenkin tai täysin eri mieltä siitä, että he pystyvät tuottamaan omalla alueellaan laadukasta kotihoitoa.

Turun vanhusneuvoston saaman selvityksen mukaan kotihoidon työntekijöiden palkat ovat 150–200 euroa pienempiä kuin lähikunnissa. Ottaen huomioon, että Varsinais-Suomen kuntien terveydenhuoltoalan palkkauksessa ollaan puolestaan jäljessä valtakunnallista keskiarvoa, Turun palkkakuoppa on huolestuttava.

Jo ennen koronapandemiaa on ollut nähtävillä, että Suomessa varsinkin terveydenhuolto-, opetus- ja sosiaalialan työmäärä on kasautunut: vuoden 2016 kunta10-tutkimuksessa esimerkiksi lähihoitajista 50 prosenttia totesi työmääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn.

Olen jättänyt Turun kaupunginhallituksessa selvityspyynnön, jossa kysyn, että miten Turku aikoo edistää kotihoidon henkilöstön työehtoja ja -oloja houkutellakseen lisää osaavia ja sitoutuneita työntekijöitä. Toivottavasti kysymys otetaan vakavasti.

Kotihoidon resurssit ovat elintärkeitä, jotta pystymme takaamaan aikaa ihmisen kohtaamiseen. Kiireetöntä hoivaa ja kohtaamista tarvitaan varsinkin näin yksinäisyyttä ja eriytymistä aiheuttavan koronapandemian aikana.

Ikäihmisemme ovat rakentaneet sen hyvinvointivaltion, jonka hedelmistä saamme tänään kaikki nauttia. Nyt on meidän muiden vuoro varmistaa kaikille arvokas vanheneminen.

Jaakko Lindfors, puheenjohtaja, Turun Vasemmistoliitto