Teatteriohjaaja Emmi Louhivuori pääsi viisi vuotta sitten toteuttamaan yhden unelmansa, kun hän löysi kodin Portsasta 1940-luvulla rakennetusta puutalosta.

– Sitä ennen asuin muutaman vuoden Sairashuoneenkadulla kerrostalossa. Silloin oli vahva toive Portsaan muuttamisesta, Louhivuori kertoo.

Jo ennen Portsaan muuttoa Heidekenillä syntynyt Louhivuori on suhtautunut lämpimin ajatuksin Portsaan. Aiemmin hän imi Portsan tunnelmaa itseensä vieraillessaan piha- ja katumarkkinoilla.

– Täällä on tullut usein käveltyä ja ihasteltua paikkoja. Aina, kun kävelee mukulakivikaduilla puutaloja katsellen sydämessä läikähtää lämpimästi.

– Minulla on myös tietynlaista sukusympatiaa Portsaa kohtaan. Edesmennyt ukkini oli aikanaan Portsan poika, vaikka asuikin jo Raisioissa, kun minä maailmaan tulin, Louhivuori sanoo.

Portsan hengen tuntevat Turussa kaikki. Louhivuorelle se on muun muassa vahvaa yhteisöllisyyttä.

– Yhteisöllinen henki näkyy piha- ja katumarkkinoiden järjestämisessä, mutta myös pienemmissä arkisissa asioissa.

– Jos jollain sattuu olemaan ylimääräisiä maa-artisokkia, hän saattaa naapureilta kysellä, haluaisiko joku. Meille on myös tarjottu vanhoja vauvanvaatteita ja me olemme antaneet naapureillemme kissanruokaa, joka ei meidän nirso kissamme ei ole suostunut syömään, kertoo

Teatteriammattilaisena Louhivuorelle sopii myös tietty boheemi henki, joka Portsaan yhdistyy.

– Joku saattaa kantaa jalkakäytävälle aurinkoiseen paikkaan tuolin ja istua siinä. Sellaista ei välttämättä kaikissa kaupunginosissa tapahtuisi.

– Tämä on myös lähellä keskustaa. Portsasta kävelee keskustaan vartissa.

Portsassa on tänäkin päivänä paljon lapsiperheitä, eikä ihme. Pienet kivijalkaliikkeet, yhteisöllisyys ja vanha rakennuskanta ovat asioita, joiden ympärillä on helppo pysähtyä. Lapsiperheen silmin Portsassa riittää ihmeteltävää.

Tämän on Louhivuorikin yksivuotiaan pojan äitinä huomannut.

– Oma lapseni on juuri siinä iässä, että hän on alkanut havainnoida ympäristöään ja ihmetellä asioita. Siinäkin mielessä Portsa on ihana. Pienen Portsan pojan kanssa on kiva ihmetellä paikkoja, kun talot ovat niin erilaisia ja niissä on paljon yksityiskohtia. Se ruokkii myös omaa mielikuvitustani, Louhivuori toteaa.

Moni Portsaan haluaa, ja kun sinne pääsee, sieltä ei halua pois. Louhivuori allekirjoittaa ajatuksen.

– Kun lapseni vähän kasvaa, tulee varmaan ajankohtaiseksi hieman isomman asunnon hankinta, mutta en minä Portsasta pois halua. Mielelläni täällä asuisin ja kasvattaisin uuden Portsan pojan, Louhivuori haaveilee.

Ilkka Lappi