Juho Mantereen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Rakkaani, Conan Barbaari kuvaa teini-ikäisen koulukiusatun elämää. Pakopaikka arjen ankeuteen löytyy fantasiasta, erityisesti Robert E. Howardin luoman Conan Barbaarin seikkailuista.

Tarina pohjaa vahvasti Mantereen omaan elämään, vaikka fiktioksi se onkin muovautunut yhdessä työryhmän kanssa.

– Elin lapsuuteni ja nuoruuteni pienessä kylässä 90-luvun laman aikaan. Laman seurauksena ihmisiltä menivät työt ja kylä ikään kuin tuhoutui. Samaan aikaan perheemme hajosi ja omalla kohdallani alkoi aika raju koulukiusaaminen, Mantere taustoittaa.

Kuten näytelmän päähenkilö Pöpö, myös Mantere löysi pakopaikan fantasiasta.

– Minulle tärkeitä asioita tuolloin olivat fantasiakirjallisuus, hevimusiikki ja tietokonepelit. Kaikki fiktio, johon pääsi turvaan arkimaailman puristusta, kiinnosti minua. Fiktiossa pystyi hengittämään, Mantere kuvailee.

Vaikka mustan komedian lähtökohdat ovatkin omaelämäkerralliset, avautuu näytelmän kautta myös ikkuna laajempiin kysymyksiin.

– Ajankohtaisuutta tarinassa varmasti on. Viimeksi tänään luin lehdestä juttua nuorten miesten syrjäytymisestä. Syrjäytyminen ja koulukiusaaminen ovat jatkuvasti esillä. Koen niiden käsittelyn teatterin keinoin hyvin tärkeänä asiana, Mantere toteaa.

Omakohtaisuudesta huolimatta Mantere ei kokenut vaikeaksi muokata omista kokemuksistaan fiktiota. Rakkaani, Conan Barbaari on näytelmä, jonka sisältöön myös muun työryhmän panos vaikutti.

– Kaikki työryhmäläiset tunnistivat itsestään tai jostain läheisestään sellaisen yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden. Kaikilla työryhmässä on ollut aika rajuja stooreja, joita tässä on voinut hyödyntää.

Näytelmässä fantasia on pakopaikka, mutta oikeassa elämässä Mantereelle lopullisen ulospääsyn teini-iän vaikeuksista tarjosi teatteri. Senkin vuoksi teatteri on Mantereelle hyvin tärkeä paikka.

– Kyllä minulla oli teini-ikäisenä jollain tavalla koulusurmaajan psyyke. Pidin itseäni muita fiksumpana, mutta olin myös alistettu. Maailmani oli kääntynyt tosi paljon sisäänpäin. Sitten löysin teatterin ja sitä kautta sain ystäviä ja fiktion maailma auttoi minua käsittelemään tunteitani.

– Teatterissa pystyy käsittelemään sellaisia asioita, joita arkielämässä ei saa tai uskalla käsitellä. Teatterissa voi kysyä, miksi asiat menivät näin ja mitä oikeastaan on tapahtunut. Koen etuoikeudeksi, että saan käsitellä teatterin keinoin ikäviä asioita, Mantere sanoo.

Rakkaani, Conan Barbaari oli ensi-illassa Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä eilen 9. syyskuuta.

Ilkka Lappi