Siitä on kymmenen vuotta, kun kotkalaislähtöinen, nykyinen turkulainen, Kimmo Muttilainen innostui toisen kotkalaisen Arto Tolsan komeasta jalkapallourasta ja hänen elämänsä traagisista viimeisistä vuosista. Innostusta ei haitannut se, että Muttilainen ei koskaan tavannut henkilökohtaisesti Tolsaa, ei edes nähnyt hänen kertaakaan pelaavan.

– Olin 8-vuotias, kun Arto Tolsa kuoli vuonna 1989. Hän oli jo nuorena minulle myyttinen hahmo, josta kaikki kotkalaiset puhuivat. Jokaisella on jokin tarina kerrottavana hänestä. Ihmiset suhtautuvat Kotkassa jalkapalloon ja koripalloon intohimoisesti. Nämä lajit kiinnostavat ja niistä keskustellaan. Kotkan Työväen Palloilijat, KTP, on paikkakunnan lippulaiva. Kaupunkilaisissa herättää myös huolta, jos seuralla menee huonosti.

Urheilun monitoimimies Muttilainen innostui jalkapallosta jo pikkupoikana. Ensimmäiset pelit sujuivat Kotkan Nappuloissa. Myöhemmin aikuisiällä monet paikalliset urheiluseurat, kuten Kotkan Futis, Peli-Karhut, Kotkan Palloseura ja Kotkan Kiri, tulivat tutuiksi Muttilaisen pelatessa alasarjoissa kolmatta sataa ottelua.

Vaikkei Muttilainen koskaan pelannut KTP:ssä, tuli seurasta hänelle tärkeä. Kaikki sai alkunsa, kun nuorimies sai 16-vuotiaana seurasta kiehtovan kesätyöpaikan vuonna 1996.

– Olin mukana kausijulkaisun tekemisessä ja ottelutapahtumissa. Ystävystyin KTP:n otteluissa olleen kuuluttajan, vihreävalkoisen äänen Seppo Paanasen kanssa. Hän on samanikäinen kuin Tolsa ja pelannutkin juniorina ja SM-sarjassa samassa joukkueessa eli tunsi Arton pitkältä ajalta.

Tolsa on Kotkassa legenda. Surulliset elämän loppuvuodet vain entisestään lisäsivät pelimieheen liittyvää mystiikkaa. Eri aikakauden Muttilaiselle Tolsa oli vain kuuluisa nimi, mutta paikallisen jalkapallolegendan peliuran ja elämän yksityiskohdat alkoivat kiinnostaa.

– Itse tiesin Arton vain nimeltä, mutta aloin kiinnostumaan hänestä. Utelin hänestä lisää Paanaselta. Huomasin, miten Tolsa ja etenkin hänen kohtalonsa oli Kotkassa vaiettu aihe. Hänen kuolemaansa hävettiin, tunnettiin jopa syyllisyyttä.

Muttilainen luki kaiken mahdollisen Tolsan poikkeuksellisesta jalkapallourasta. Into kotkalaisen elämäntarinaan kasvoi niin suureksi, että kymmenen vuotta sitten syntyi idea.

– Vuonna 2010 päätin, että Arto ansaitsee kunnon kirjan. Eli se oli ihan oma ideani. Siihen aikaan ei tehty Suomessa yhtä paljon urheilukirjoja kuin nykyisin.

Kirjan kirjoittaminen henkilöstä, jota ei ole koskaan tavannut, on tekijälle haastava.

– Paanasen lisäksi toinen tärkeä apu on ollut Jaakko Leisti. Hän on eräs Kotkan vahvoista jalkapallovaikuttajista, joka kuuluttaa nykyään KTP:n ottelut. Leisti tunsi Arton hyvin ja tuntee muitakin, jotka tunsivat Tolsan. Hän auttoi löytämään oikeita henkilöitä haastateltavaksi. Kaikilla kotkalaisilla on jokin tarina kerrottavana, mutta onko tarina totta, on jo eri asia. Moni tarina on vuosien myötä muuttunut. Totuutena pidetty yksityiskohta ei aina ole ollutkaan totta.

Kun Muttilainen aloitti tiedonkeruun kirjaansa varten, aluksi osa ihmisistä ei oikein halunnut puhua arasta aiheesta. Nyt, kun Tolsan kuolemasta on kulunut enemmän aikaa, ihmiset ovat olleet halukkaampia kertomaan tarinoita kaupungin kuuluisimmasta henkilöstä.

– Yhteensä on ollut 111 haastateltavaa, joista osa on valitettavasti ehtinyt jo kuolla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Harmillista, kun he eivät ehtineet näkemään lopputulosta. Kirjan tekeminen on onnistunut muiden töitteni ohella, joten välillä on ollut vaikea löytää aikaa kirjoittamiselle. Työ on venynyt, mutta nyt koronakevään myötä sain 450-sivuisen kirjani valmiiksi.

Tolsan tarinan myyttisyyttä lisää hänen kymmenen vuotta (1969–1979) kestänyt ammattilaisura Belgiassa. Harva suomalainen on nähnyt yhtäkään kotkalaisen ammattilaisottelua paikan päällä. Lehdissä saattoi olla siihen aikaan vain harvakseltaan tuloksia tai lyhyitä juttuja ulkomaiden sarjoista.

Antwerpeniläinen Beerschot, Tolsan seura, oli suomalaisille lähes tuntematon. Elettiin aikaa, kun vain harva suomalainen pelasi ulkomailla ammattilaisena. Se oli myös aikaa, kun joukkueessa pelaavien ulkomaalaisten määrä oli tiukasti rajattu. Suomessa ei edes ymmärretty, kuinka suureen asemaan Tolsa ylsi Belgiassa.

Oli ja on yhä vieläkin täysin poikkeuksellista, että suomalainen pelaaja valitaan joukkueensa kapteeniksi. Tolsan kulttipelaajan maineesta kertoo se, kun hänet valittiin Beerschotin 100-vuotishistoriikissa yhtenä pelaajana seuran kaikkien aikojen avauskokoonpanoon.

Muttilainen on käynyt myös paikan päällä Belgiassa etsimässä idolinsa jalanjälkiä. Valitettavasti Beerschotin seurahistoria on yhtä synkkä kuin kotkalaisen elämän viimeiset vuodet.

– Harmikseni, kun kävin tutustumassa paikan päällä Belgiassa, seura oli menossa konkurssiin. Seuraorganisaatio oli ihan sekaisin enkä oikein saanut apua.

Tolsa palasi Belgia-vuosien jälkeen kotikaupunkiinsa Kotkaan. Peliura päättyi kasvattajaseurassa KTP:ssä vuonna 1982. Jo Belgiassa Tolsan arkeen oli tullut alkoholi. Ongelmat vain pahenivat jalkapallouran ehtoopuolella ja kiihtyivät Tolsan tehtyä lopettamispäätöksen. Alamäkeä kesti kymmenen vuotta Belgiasta paluun jälkeen.

– Palatessaan Suomeen täällä oli menty jalkapallossa eteenpäin. Tolsa ehkä luuli, että se on yhä meillä harrastetasoista. Pelaajat ottivat lajin tosissaan, eikä harjoitusten jälkeen enää lähdetty baarin kautta kotiin. Tolsa oli kuitenkin vielä niin hyvä, että pystyi pelaamaan krapulassakin.

Tolsa oli ennen ulkomaille lähtöä Kotkan satamassa töissä nosturinkuljettajana. Siihen aikaan pelaajat olivat pelaamisen ohella mukana myös työelämässä.

– Kun kaupungin kuuluisin mies palasi takaisin kotiin, hänelle tarjottiin tuttua työpaikkaa satamasta. Tolsa ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Kotkassa ei ehkä ymmärretty, kuinka suuri tähti oli palaamassa.

Muuttaessaan Belgiaan Tolsalta jäi siviilitöiden lisäksi myös paikallispolitiikka. Hän ehti olla lyhyen aikaan SDP:n edustajana Kotkan kaupunginvaltuustossa. Ehkäpä juuri poliittisen taustansa takia Tolsalle räätälöidystä uudesta työpaikasta tuli myös poliittinen kiistakapula. Osa piti suunniteltua pestiä Tolsan henkilökohtaisena suojatyöpaikkana.

– Kotkan kaupunginvaltuustossa väännettiin Tolsan uudesta työpaikasta. Häntä varten perustettiin uusi toimi, vene- ja liikuntapaikkojen valvoja.

Tolsan viimeiset vuodet kuluivat paikallisissa pubeissa. ”Isolla A:lla” riitti selkään taputtelijoita. Pelimiehen maine ja ammattilaiskentiltä saadut rahat takasivat ”ystäviä”, ainakin siihen asti, kunnes rahat loppuivat.

Tolsa kuoli vain 43-vuotiaana. Hänet on haudattu yksinhuoltajaäitinsä Helvi Kormun viereen Parikan hautausmaalle. Tai oikeammin, äiti on haudattu poikansa viereen, sillä hän kuoli 16 vuotta poikaansa myöhemmin.

Elokuussa tulee Tolsan syntymästä kuluneeksi tasan 75 vuotta.

Hannu Tuominen