Turun ja Uudenkaupungin välisen ratahankkeen ensimmäinen suunnitelma hahmottui jo 1890-luvun alussa. Turku–Uusikaupunki-yhteydelle kaavailtiin alun perin jatkoa myös joko Rauman tai Peipohjan suuntaan. Nämä hankkeet eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet. Turun ja Uudenkaupungin välisestä rataosuudesta päästiin lopulliseen yksimielisyyteen kuitenkin vasta vuonna 1909 ja itse rakennustyöt pääsivät käyntiin vuonna 1917.

Rataosuuden välissä suurin taajama oli Raisio, jonka rautatie tavoitti vuonna 1923. Raisiosta valmistui samana vuonna vielä sivuraide Naantaliin, jossa oli merkittävä satama. Raisiosta tuli näin myös risteysasema.

Asemanseutu alkoi radan myötä myös pikkuhiljaa teollistua. Uusi uljas rautatieasema valmistui vuonna 1925. Kaksikerroksinen asema oli arkkitehti I. Pladhanin käsialaa. Hieman tuntemattomaksi jäänyt Pladhan oli erikoistunut juuri rautatieasemien suunnitteluun. Raision rautatieasema sekä sen ympärillä olevat rakennukset edustavat tyypillistä 1920-luvun klassisistista asema-arkkitehtuuria.

Kokonaisuuteen kuuluu itse aseman lisäksi myös asuinkasarmi erillisine saunoineen ja muine talousrakennuksineen. Varsinainen rautatieasema vihittiin juhlamenoin käyttöön 30. toukokuuta 1925. Vuonna 1942 aseman kylkeen sijoittui Oy Vehnä Ab:n mylly, josta on kasvanut sittemmin Raisio Yhtymä.

Aseman viereen ei syntynyt kuitenkaan varsinaista asutusta oikeastaan ollenkaan, vaan sitä ympäröivät nimenomaan teollisuuslaitokset.

Raisio kasvoi erittäin nopeasti ja se sai kaupunginoikeudet vuonna 1974. Rautatieasema jäi kuitenkin itse kaupungin keskustasta hieman sivuun ja Turkuun matkustettiin pääasiassa linja-autoilla. Rautatieaseman merkitys väheni vähenemistään ja aseman lipunmyynti suljettiin lopullisesti lokakuussa 1988. Raision aseman henkilöliikenne loppui kokonaan vuonna 1993, kun Turun ja Uudenkaupungin väliset matkustajajunat kulkivat viimeisen kerran. Rautatieasema on toiminut sen jälkeen toki vielä tavara-asemana.

Raision rautatieaseman hieno kokonaisuus rapistui vuosien varrella ja se päätyi myyntikohteeksi vuonna 2007. Asema on sittemmin kunnostettu yksityisin varoin ja se luokitellaan viereisen asuinkasarmin kanssa valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Sen vuoksi asemarakennusta ja sen ympäristöä hoidetaan Museoviraston ohjeiden mukaisesti alueen kulttuurihistoriaa kunnioittaen.

Heikki Möttönen