Alle 23-vuotiaiden yleisurheilun EM-kisoista oli lupa odottaa enemmän kuin mitä saatiin. Suomen saldona oli yksi pronssi, jonka Ella Junnila toi korkeushypystä. Enempäänkin oli mahdollisuuksia, mistä kielii suomalaisten kymmenen pistesijaa.

Yhden mitalin saldoa voi pitää pienenä pettymyksenä, mutta se oli myös paluu päiväjärjestykseen. 2011, 2013 ja 2015 suomalaiset voittivat vain yhden mitalin. 2017 tuli kolme mitalia ja kymmenen pistesijaa.

Vaikka Gävlestä suomalainen yleisurheilu ei saanutkaan jättipottia, jota se myötäisessä tuulessa kulkeneen alkukesän jälkeen olisi ehkä kaivannut, isommassa kuvassa suomalaisilla on parikymppisissä edelleen tulossa vahva yleisurheilusukupolvi. Wilma Murto jäi viidenneksi, Taika Koilahti astui niukasti yli pitkän hypyn ja jäi pituusfinaalissa ilman tulosta, Oliver Helander loukkaantui jo ennen kisoja ja niin edelleen.

On mielipidekysymys oliko esimerkiksi Koilahden suoritus pettymys. Oli, mutta epäonnistumisesta on turha puhua. Niukat yliastumiset kuuluvat lajin luonteeseen. Ketään Gävlessä olleista urheilijoista ei yhden kisan perusteella pidä leimata arvokisojen alisuorittajaksi.

Gävle ei muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa on kypsymässä hyvä sukupolvi yleisurheilijoita.

Ilkka Lappi