Suomen markkinoille myydään vuosittain noin 47 miljoonaa kiloa kirjolohta ja lohta. Tästä alle neljäsosa, 11 miljoonaa kiloa, on kotimaassa kasvatettua kirjolohta. Ympäristövaikutuksien minimointi on avainasia kestävän kotimaisen ruoantuotannon kehittämisessä. Viime vuosikymmeninä kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia on onnistuttu vähentämään merkittävästi esimerkiksi ruokintamenetelmiä, kalamateriaalia ja rehuja kehittämällä.

Rehukerroin kuvaa tuotannon ekotehokkuutta. Rehukerroin lasketaan käytetyn rehun ja kalojen toteutuneen lisäkasvun suhteena. Esimerkiksi arvo 1,1 tarkoittaa että yhden kalakilogramman kasvattamiseen tarvitaan 1,1 kg rehua.

Aikavälillä 1980–2016 Suomen rannikkoalueilla olevien kirjolohikasvattamoiden rehukerroin on laskenut 47 prosenttia. Vuonna 1981 rehukerroin oli 2,01, ja vuonna 2016 enää vain 1,06. Yhden kalakilogramman kasvattamiseen tarvitaan siis nykyään puolet vähemmän rehua kuin 80-luvulla.

Rehukulut ovat noin 35–45 prosenttia kalankasvatuksen kuluista, ja rehukerroin on yksi tärkeä ravinnekuormituksen määräävä tekijä.

Typpi ja fosfori ovat mikro- ja makrolevien tarvitsemia pääravinteita, ja niiden kohonneet pitoisuudet aiheuttavat veden rehevöitymistä.

Kalankasvatuksessa ravinteiden käytön tehokkuutta kuvataan ominaiskuormituksella. Ominaiskuormitus tarkoittaa vesistöön päätyneen ravinteen määrää (kg) per tuotettu tuhat kiloa kalaa.

Suomen rannikkoalueella olevien kirjolohikasvattamoiden fosforin ominaiskuormitus on vähentynyt vuoden 1981 huipusta 76 prosenttia ja typen 70 prosenttia (Kuva 1). Vuonna 1981, fosforin ominaiskuormitus oli 16,0 ja typen 125,6 (t/kg), ja vuonna 2016 arvot olivat 3,8 ja 37,8.

Tällainen resurssitehon paraneminen on etu sekä elinkeinolle että ympäristölle – sama määrä ruokaa saadaan tuotettua merkittävästi vähemmillä resursseilla ja ympäristövaikutuksilla.

Kalankasvatuksen kokonaiskuormitus syntyy siitä kuinka paljon kalaa kasvatetaan ja kuinka paljon ravinteita per tuotettu kilo päätyy veteen (ominaiskuormitus). Rannikkoalueiden kokonaiskuormitus oli huipussaan 90-luvun alussa, josta fosforikuormitus on pudonnut 74 prosenttia, ja typen 66 prosenttia.

Kalankasvatuksen ravinnekuormitusta ovat vähentäneet ainakin ruokintatekniikoiden kehittyminen, rehun koostumuksen kehittyminen, kirjolohen rehunkäyttökyvyn perinnöllinen parantuminen eläinjalostuksen seurauksena – sekä ruhonkoostumuksen muuttamisen että kasvunopeuden parantamisen tiedetään pienentävän rehukerrointa (2,3) – ja muutokset ympäristössä.

AquaIMPACT-hankkeessa arvioidaan näiden eri tekijöiden suhteellisia vaikutuksia tuotannon resurssitehon paranemisessa, sekä tutkitaan miten investoinnit kehitystyöhön tuottavat mitattavaa muutosta elinkeinon kannattavuudessa ja ympäristövaikutuksissa.

WWF:n on laatinut kuluttajille Kalaoppaan, joka ohjaa vastuulliseen kuluttamiseen liikennevaloin. Oppaassa kalalajit on luokiteltu vihreälle, keltaiselle tai punaiselle listalle. Vihreän listan kaloja kannattaa suosia, keltaisella merkittyjä lajeja ostaa harkiten ja punaisen valon saaneita välttää. Suomalainen kasvatettu kirjolohi saa Kalaoppaassa vihreän valon. Kasvatetulle kalalle oppaan suositukset määräytyvät niiden ympäristölle aiheuttamien vaikutuksien mukaan.

AquaIMPACT (Genomic and Nutritional Innovations for Genetically Superior Farmed Fish to Improve Efficiency in European Aquaculture) on EU:n rahoittama innovaatiohanke, jossa kehitetään teknologiaa ja palveluja eurooppalaisen vesiviljelyn eteenpäin viemiseksi. Teknologiat perustuvat eläinjalostukseen, genomiseen valintaan, eläinravitsemukseen ja digitalisaatioon. AquaIMPACT käynnistyi tammikuussa 2019. Konsortio koostuu 11 yrityksestä ja 13 tutkimuslaitoksesta yhdeksästä eri maasta.

Suomesta hankkeessa on mukana Savon Taimen Oy ja Luke.

Aamuset-kauåunkimedia (AKM)