Mika Kivelä on pitkän linjan runoilija. Ensimmäisen runoteoksensa mies julkaisi jo yli 20 vuotta sitten. Parikymmentä vuotta hän ehti olla omaehtoinen runoilija, joka julkaisi runokirjansa omakustanteina, mutta viime vuosina mies on laajentanut reviiriään myös proosan puolelle.

Kivelän esikoisromaani Elukkavaunu ilmestyi 2016 Kirjokannen kustantamana. Miehen toinen romaani Ja kahdeksantena päivänä ilmestyy elokuun puolivälissä turkulaiskustantamo Enostonen kautta.

– En minä runoa ole mitenkään hylännyt. Nytkin työstin runokirjaa ja romaani tuli vähän niin kuin väliin. Kun juoni kirjaan tuli, se piti kirjoittaa aika nopeasti, Kivelä sanoo.

– Kun juonen keksin, kirjan runko syntyi oikeastaan aika helposti. Olen sellainen kirjoittaja, että runoja voi pyöritellä pitkäänkin, mutta proosa pitää vaan kirjoittaa, tehdä työtä istumalihaksilla, kun idea on ajatuksissa.

Kirjoitusprosessina Ja kahdeksantena päivänä oli suhteellisen samankaltainen kuin Elukkavaunu. Tosin Elukkavaunu muhi pitkään Kivelän pöytälaatikossa ennen julkaisua.

– Uuden romaanin kanssa kirjoitusprosessi oli paljon lyhyempi. Elukkavaunu oli pitkään olemassa, varmaan kymmenen vuotta. Ennen julkaisua otin sen vaan uuteen tarkasteluun ja muokkasin julkaisukuntoon, Kivelä kertoo.

Ja kahdeksantena päivänä kertoo Jarkko Kivistöstä, joka saa potkut töistään. Kotiinsa juuttunut Kivistö yrittää korjata hajonneen pesukoneen ja päätyy ottamaan yhteyttä mystiseen kodinkonekorjaajaan. Tämä laukaisee tapahtumaketjun, jossa muun muassa kirjoitetaan hieman rock-historiaa uusiksi.

– Tämä on aika rock-kirja. Jos edellisessä kirjassa naitiin ja ryypättiin, niin tässä kirjassa ei niitä ole niin paljon. En minä kuitenkaan aikuistunut ole, pois se minusta, Kivelä naurahtaa.

Kirjailija-Kivelässä ja romaanihahmo-Kivistössä on samankaltaisen sukunimen lisäksi myös se yhteinen piirre, että kumpikin on intohimoisia Kiss-faneja. Mutta Kivelä kiistää tulevan kirjan olevan autofiktiota, vaikka iso osa kirjasta myös sijoittuu Kivelälle rakkaaseen Turkuun.

– Uudessa kirjassa matkataan myös muualle, mutta Turku on keskeinen miljöö. Olen Turussa syntynyt ja asunut täällä pitkään. Turku on isossa roolissa tuotantoani runoissa ja näköjään myös proosassa. Se on tapahtunut jotenkin luontaisesti. Turun käyttämisessä on ainakin se hyvä puoli, että on helppo tarkastaa, miltä joku paikka näyttää.

– Tosin voisihan sitä koittaa, että sijoittaisi seuraavan kirjan jonnekin lämpimään. Sitten voisi hakea apurahaa siihen, että pääsee paikan päälle tutustumaan paikkoihin.

Ilkka Lappi