Suomalaisessa yhteiskunnassa käsitykset hyvästä äitiydestä yritetään edelleen ahtaa tiukkaan muottiin. Siksi muutokseen tähtäävä akateeminen äitiystutkimus on tärkeää.

– Tutkimuksen avulla voidaan purkaa äitiyteen liittyviä ideologisia käsityksiä, joita historiapuhe ohjaa, sanoo Turun yliopistossa työskentelevä tutkija Suvi-Sadetta Kaarakainen.

Kaarakainen valmistelee väitöskirjaa äitien teknologisesta toimijuudesta. Hän kertoo teknologian kehittymisen ja sosiaalisen median kasvun laajentaneen äitien mahdollisuuksia antaa ja saada vertaistukea.

– Sosiaalisen median keskusteluryhmät ovat nykyään äideille tärkeä kanava verkostoitua ja löytää ystäviä. Niiden kautta äidit saavat myös konkreettista apua.

Kaarakaisen mukaan ympäristö asettaa äideille paljon paineita. Heidän pitäisi omistautua ja olla aidosti läsnä lapsilleen, mutta samalla omaa aikaakin olisi hyvä olla. Äidit myös kantavat päävastuun arjen pyörittämisestä.

– Kulttuurissamme äidin rooli on edelleen keskeinen. Äidin ajatellaan automaattisesti olevan paras huoltaja lapselleen. Äidit pystyvät toisaalta toteuttamaan tietynlaista ihanneäitiyttä paremmin kuin ennen, sillä nykyään siihen on ajallisia ja taloudellisia mahdollisuuksia. Vanhemmuus ei suinkaan ole yleisesti hukassa.

Lapsia saadaan nykyään vanhempina kuin ennen. Tutkija Kaarakaisen mukaan tämä liittyy materiakeskeiseen ajatusmaailmaan. Ihmiset odottavat elämäntilanteensa olevan vakaa ja taloudellisesti turvattu ennen lasten tuloa.

– Suomessa on vallalla merkillinen kiistely kotiäitien ja työssä käyvien äitien välillä. Maassamme on pitkät perinteet äitien työssäkäynnille, mutta silti kotiäitiyttä ihannoidaan nykyään. Taustalla vaikuttaa lapsen roolin uudenlainen esiin nouseminen ja lapsentahtisuuden korostuminen.

Äitiyttä alettiin tutkia Suomessa tarkemmin vasta 1990-luvulla. Tutkimus on paljastanut äitiyspuheen olevan usein ongelmalähtöistä. Äitejä moititaan myös siitä, että he syyllistyvät kaikesta. Kaarakainen kannustaa äitejä olemaan ottamatta paineita muiden mielipiteistä.

– Toivon äideille varmuutta toteuttaa äitiyttään omalla tavallaan sekä keskinäistä armollisuutta. Toisia ei tarvitse olla aina ojentamassa.

Suvi-Sadetta Kaarakainen kertoo oman äitiytensä olleen lähtökohta sille, että hän kiinnostui äitiystutkimuksesta.

– Äitiys tuo syvyyttä tutkimuksen tekemiseen, mutta omia kokemuksia pitää reflektoida koko ajan kriittisesti.

Äitiystutkija kertoo perinteisiin kuuluvan, että lapset valmistavat hänelle aamiaista.

– Monena vuonna olen esittänyt nukkuvaa, kun lapset ovat kolistelleet keittiössä, hän hymyilee.

Tiina Pitkänen