Turkulaiset perustelivat asiaa itselleen myös sijaintinsa puolesta, verrattuna vaikka Helsinkiin. Turku on maan lounaiskolkassa ja lentoliikenteen oletettiin suuntautuvan Suomesta lähinnä läntisen Euroopan metropoleihin. Turun kaupunginvaltuusto alkoikin tutkia asiaa. Sijoituspaikaksi kaavailtiin joko Pansiota tai Ruissaloa. Pansiota puolsivat alhaiset perustamiskustannukset ja Ruissalon suuntaan vaakakuppi kääntyi alhaisen maanarvon vuoksi. Ruissalo jakoi mielipiteitä ainutlaatuisen luontonsa vuoksi, vaikka lentokenttärakennusten koettiin pääasiassa komistavan saarta.

Lentokenttäprojekti sai yllättävän käänteen, kun pankinjohtaja Grotenfelt myi Ruissalon huvilansa Turun kaupungille vuonna 1926. Vuonna 1917 valmistunut komea huvila tuunattiin vauhdilla uuden lentoaseman toimisto- ja odotushuonetiloiksi. Turku oli saanut siis sittenkin lentosataman laitureineen.

Ensimmäinen virallinen reittilento lähti Ruissalosta 2.5.1927. Puheet maalentokentästä vaimenivat pariksi vuodeksi, mutta pulpahtivat pintaan taas 1930-luvun puolella. Vuonna 1931 nuori arkkitehtiopiskelija, tuleva kaupunginarkkitehti Totti Sora teki diplomityönsä uudesta Ruissalon maalentokentästä, joka olisi yhdistetty lentosatamaan. Sijaintipaikkana olisi ollut Choraeuksen lähteen viereiset pellot. Suunnitelma olisi vaatinut uusia tiejärjestelyjä sekä puuston harvennusta. Hanke kaatui lopulta kuitenkin liian pehmeään maaperään sekä kalliisiin kallioleikkauksiin. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että hyvä niin.

Maalentokentän sijoitussuunnitelmat kuitenkin jatkuivat ja uudeksi paikaksi valikoitui Artukainen. Se oli vuonna 1935 valmistuessaan vuonna Suomen ensimmäinen ja maailman pohjoisin siviililentokenttä. Helsinki sai oman kenttänsä Malmille vasta vuotta myöhemmin. Ruissalon lentosataman toiminta lopetettiin vuonna 1938. Grotenfeltin huvila sai vuonna 1943 taas uutta käyttöä, kun Turun Pursiseura teki siitä paviljonkinsa.