Saana on parikymppinen nuori nainen, jonka isä on alkoholisoitunut autokauppias. Soili Pohjalaisen Käyttövehkeitä (Atena) ensimmäisessä virkkeessä Saanan isä tosin jo kuolee.

Autokaupan nurkassa kasvaneena Saana on paitsi oppinut elämään miesten maailmassa ja oppinut yhtä ja toista erilaisista koneista, on myös nähnyt isän syvenevän alkoholismin, joka vie lopulta viisikymppisenä miehen ennenaikaiseen hautaan. Lapselle on aina kova paikka tajuta, ettei oma isä olekaan kaikkivoipa supersankari, niin myös Saanalle.

Pohjalainen ei kuitenkaan rakenna esikoisromaaniaan vain isän ja tyttären suhteen varaan, vaikka se tärkeä osa kirjaa onkin. Saanan historiasta löytyy nimittäin isän alkoholismin lisäksi toinenkin varjo. Hänen isoveljensä on kadonnut.

Käyttövehkeitä on vain runsaat pari sataa sivua, mutta lihaa kirjassa on reippaasti. Silti se on nopealukuinen. Pohjalaisen kieli vie tarinaa sutjakasti ja täsmällisesti eteenpäin. Tyylilaji on lähinnä tragikoominen. Pohjalaisen hahmojen ihmiskohtalot ovat karuja, mutta kirjailija käsittelee heidän tarinoitaan ja heitä hahmoina lempeydellä ja lämmöllä.

Kirjailijalla on myös ollut selkeä käsitys siitä, millaisen tarinan hän haluaa kertoa. Rönsyilyyn olisi ollut selkeästi mahdollisuuksia, mutta kuivia oksia on karsittu reilulla kädellä, mutta kuitenkin harkiten.

Pohjalainen on syntynyt vuonna 1980 ja kirjan takaumissa onkin 1980-luvulla lapsuuttaan eläneelle reipas annos tunnistettavaa nostalgiaa. Toyota Corolla, Sabrina ja Iittalan Ultima Thule -lasit ovat sitä itseään.

Pohjalainen oli tänä vuonna ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Palkinto ei kohdalle osunut, mutta se ei Käyttövehkeiden arvoa laske. Pohjalaisen kirja on onnistunut avaus toivottavasti pitkälle uralle.