Nostalginen Turku: Valkokankaan ja operettien sankari
Viipurilaissyntyinen näyttelijä Esko Vettenranta (1913–89) aloitti uransa harrastajana Helsingin Vallilan Työväen Teatterissa 30-luvulla. Hän haki maisteri T.J. Särkän johtaman Suomen Filmiteollisuuden kouluun ja myös pääsi sinne 1940-luvun taitteessa. Siitä avautui myös tie Särkän putiikin elokuviin.
Vettenranta debytoi valkokankaalla jo vuonna 1941, jolloin hänellä oli sivuosa klassikossa Kulkurin valssi. Kuvaustahti kiihtyi ja hän pääsi mukaan erityisesti Jorma Nortimon ohjaamiin elokuviin. Vettenranta oli komea ja urheilullinen mies ja niinpä hän oli elokuvarooleissaan aina jonkinasteinen sankari. Vettenrannan ansioluettelo täyttyikin salskean miehen rooleista. 1940-luvun lopulla hän oli mukana menestyselokuvissa Anna Liisa ja Kuudes käsky.
Samaan aikaan tapahtui myös Turussa. Nortimo siirtyi vuonna 1946 yhdistyneen Turun kaupunginteatterin ensimmäiseksi johtajaksi. Uusi johtaja houkuttelikin luottomiehensä Aurajoen rannoille vuonna 1947. Tästä alkoi Vettenrannan ja Turun kaupunginteatterin 30 vuotta kestänyt liitto.
Turkulaisen teatterimaailman kuolematon hahmo Hemmo Airamo ystävystyi nopeasti uuden turkulaisen kanssa. Airamo ja Vettenranta koettivat yhdessä taistella, että myös operetti pysyi asemissa turkulaisessa ohjelmistossa. Laulutaitoisena Vettenrannasta tuli myös operettien sankari. Vettenranta myös levytti turkulaiselle Levy-yhtiö Soinnulle klassikon Lago Maggiore vuonna 1952.
Sankarin muistetuin elokuvarooli syntyi myös Turun aikana. Kyseessä oli Mika Waltarin romaaniin perustuva ja Hannu Lemisen ohjaama Vieras mies vuonna 1957. Siinä renkimies Jonne Aaltosen kommentti ”Jokos se rengin paikka on täytetty?” tuli tunnetuksi myöhemmin myös Ajankohtaisen kakkosen kesärenkiohjelmien tunnuksena.
Vuonna 1962 Ritva Arvelo tuli ohjaamaan Turkuun My Fair Ladyn ja Vettenrannasta leivottiin Henry Higgins. Esityksestä tuli kaikkien aikojen menestys Turussa, osasyynsä oli myös upouudella teatteritalolla. Busseja virtasi Turkuun ympäri Suomen ja katsomo oli ilta toisensa jälkeen täpötäynnä. Jopa eduskunnan sivistysvaliokunta pakkautui linja-autoon ja tuli katsomaan Turun ihmettä.
Vettenrannan suosio laulavana näyttelijänä kantoi 1960-luvun lopulle asti. 1970-luvulla alkoi ”kotkien kausi”, ja Vettenranta oli mukana vielä myös Seitsemässä veljeksessä, jääden eläkkeelle vuonna 1977. Hän kuoli Turussa 76-vuotiaana toukokuussa 1989.












