Ihmiset reagoivat erilaisiin pelkoihin ja ahdistaviin asioihin usein hengityksellään. Hengitysterapiassa harjoitellaan luonnollista hengitystä ja pyritään siihen, että ihminen kykenisi rauhoittamaan omaa hengitystään ja pystyisi säätelemään sitä. 

Psykoterapeutti ja hengityskouluohjaaja Minna Martin ohjaa lokakuussa Turun kesäyliopistossa Hengitys työvälineenä -kurssin. Se on tarkoitettu erityisesti auttamisammateissa toimiville henkilöille, esimerkiksi sosiaalialan työntekijöille, fysioterapeuteille ja psykologeille. Kurssilla tutustutaan psykofyysisen hengitysterapian teoriaan sekä tehdään hengitysharjoituksia ja kehotietoisuusharjoituksia.

– Kun olen vuorovaikutuksessa potilaan kanssa, tulee tilanteita, joissa on tärkeää pysyä rauhallisena. Omalla hengitykselläni pystyn rauhoittumaan ja toimimaan sitten, ettei potilaan tunteet tartu minuun ja pystyn myös ikään kuin kutsumaan potilasta rauhallisempaan tilaan, Martin avaa.

Hän käsittää hengityksen sekä ohjaajan tai hoitajan sisäisenä, että ulkoisena työvälineenä. Omassa työssään hän ohjaa hengitysharjoituksia tai pyytää henkilöä kiinnittämään huomiota jännittyneeseen tai muulla tavalla epätasapainoiseen hengitykseen. Martin painottaa, että kyse ei ole tietyn hengitystekniikan opettelemisesta.

– Ajatus on päinvastainen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa hengittää, joka pätee kaikkiin elämäntilanteisiin. Hengityksestä ja sen säätelystä voi oppia, kuten esimerkiksi, miten erilaisissa tilanteissa voi auttaa itseään ja päästää irti hengityksen kontrolloimisesta, Martin kertoo.

Epätasapainoinen hengitys saattaa aiheuttaa niin tunneperäisiä kuin kehollisiakin oireita ja ne ovat usein yhteydessä toisiinsa. Martinin mukaan, kun henkilö esimerkiksi työntää pois epämiellyttäviä ajatuksia ja tunteita, hän usein myös jännittää hengitystään. Esimerkiksi lihasjännitykset, päänsäryt, selkäkivut, jännitykset rintakehässä, puutuminen tai pistely voivat olla oireita epätasapainoisesta hengityksestä.

Martinin mukaan myös joogaohjaajat voisivat oppia hengitysterapiasta. Joogassa tehdään usein hengitysharjoituksia ja Martinin mukaan välillä ohjataan harjoituksia, joista ei välttämättä ole hyötyä.

– Yleisin väärinkäsitys liittyy rauhoittumiseen. Sanotaan, että: hengitä syvään, se rauhoittaa. Kun hengitetään syvään tietoisesti ilman tarvetta, se aktivoi eikä rauhoita. Uloshengitys taas aktivoi niin sanottua rauhoittavaa kaistaa, Martin täsmentää.