Lars Sonck suunnitteli arkkitehtikilpailun voiton perusteella Mikaelinkirkon 1900-luvun vaihteessa. Kirkko sijoitettiin yhteen rakennuskortteliin, mäen päälle. Sonck ei ollut alun perinkään tyytyväinen siihen, että kirkko seisoi yksinään matalien puutalojen ympäröimänä aukealla paikalla. Tuolloin ihanteena oli niin romanttinen tavoite keskiaikaisen kaupungin yllätyksellisyydestä sekä mutkikkaista kaduista ja arkkitehtonisesta kaupunkimuotoilusta.

Ruutuasemakaava ja yhteen sopimattomat rakennukset olivat Sonckille vastenmielinen ajatus. Hän ei kuitenkaan saanut vastakaikua ehdotukselleen siitä, että kirkon tontille olisi rakennettu kerrostaloja.

Kymmenen vuotta myöhemmin pidettiin silti suunnittelukilpailu kirkon ympäristön järjestelyistä. Kilpailun voitti Sonck. Hän ehdotti kirkon pääovea vastapäätä, Puistokadun toiselle puolelle, kansakoulun rakennusta ja kirkon tontille muita osin julkisia rakennuksia. Rakentamista ei koskaan toteutettu. Mikaelinkirkon pihan muureista näkyy, miten Sonckin ympäristösuunnitelman mukaiset rakennusten kohdat ovat ilman muuria, nurmi lähtee suoraan pihan tasosta.

Kun kansakoulu jäi rakentamatta, kirkkoa vastapäätä oleva kortteli rakennettiin puistoksi. Aluetta kutsuttiin Kirkkopuistoksi tai Mikaelinpuistoksi, mutta vuonna 1942 kaupunginvaltuusto nimesi sen Mannerheiminpuistoksi sotamarsalkan kunniaksi.

Juttusarjassa esitellään yksityiskohtia Turun kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvilta alueilta. Juttusarja toteutetaan yhteistyössä Turun kaupungin kanssa.