Luostarinmäki oli 1700-luvun lopulla laitakaupunki, jonka ensimmäiset asukkaat olivat lähtöisin lähimaaseudulta. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen kaupunkiin laadittiin uusi, paloturvallisuutta korostava asemakaava. Luostarinmäen tiiviisti rakennetuille puutaloille se merkitsi purkutuomiota.

1900-luvun alussa Luostarinmäki oli harrastelijataiteilijoiden ja piirustuskoulun oppilaiden suosima maalauskohde. Taiteilijoilla oli myös merkittävä osuus mäen säilyttämisen kannalta. Kuvataiteilija Axel Haartmanin kirjoitus Åbo Underrättelserissä vuonna 1908 aloitti keskustelun Luostarinmäen säilyttämisen puolesta. Haartman myös maalasi useita näkymiä Luostarinmäeltä.

Asiaa puitiin aina 1930-luvulle asti, jolloin Luostarinmäki päätettiin säilyttää vanhaa Turkua ja käsityöammatteja esittelevänä ulkomuseona. Luostarinmäen käsityöläismuseo avattiin 29. kesäkuuta 1940.

Monet eri alojen taiteilijat ovat olleet kiinnostuneita Luostarinmäestä. Museon omassa kivipainossa on painettu Luostarinmäkiaiheisia litografioita, jotka edustavat useamman eri kuvataiteilijan näkemystä alueesta. Luostarinmäkeä on taltioitu myös kameran linssin läpi.

Alue on esiintynyt niin elokuvissa, mainoksissa kuin postikorteissakin. Mauri Kunnaksen Koiramäen lapset kaupungissa -kirjan myötä Luostarinmäki on tullut tutuksi myös lapsille.

Juttusarjassa esitellään yksityiskohtia Turun kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvilta alueilta. Juttusarja toteutetaan yhteistyössä Turun kaupungin kanssa.