Kuralan Kylämäen Iso-Kohmon talossa asuneelle Kohmon suvulle kuuluneita keritsimiä on viimeksi käyttänyt talon miniä Helmi Kohmo. Iso-Kohmon talossa oli 1940-luvulla yksi uuhi ja pässi.

Keritsimet ovat olleet saksien edeltäjät, yleistyökalu, jota käytettiin muuhunkin leikkaamiseen. Suomessa keritsimet tunnetaan  jo roomalaiselta rautakaudelta, jolloin niitä on löydetty miesten haudoista. Vasta myöhemmin keritsimet ovat muuttuneet vain lampaisiin liittyväksi työvälineeksi.

Lampaisiin liittyen keritsimiä käytetään lampaan villan leikkaamiseen. Kerittäessä keritsijä istuu tavallisesti maassa ja pitää eläintä jalkojensa välissä, ikään kuin sylissä. Jos keritsijä on taitava ja tottunut eikä hän tökkää keritsimien kärjillä eläimen ihoa, pitää eläin yleensä keritsemisestä. Tarvittaessa eläimen jalat voidaan kuitenkin sitoa yhteen, jottei tämä pääse karkuun. Yleensä lampaat keritään kahdesti vuodessa. Syysvilla on yleensä puhtaampaa kuin kevätvilla, koska kesän lampaat viettävät pääsääntöisesti ulkona. Suomessa lampaiden keritseminen on ollut yleensä naisväen työtä.

Lampaat keritään nykyisin keritsimien sijaan ”parturikonetta” muistuttavilla konekeritsimillä, joita alkoi ilmestyä Suomeen 1950–60-luvulla. Keritsimet kuitenkin löytyvät yhä monelta kangaspuilla kutovalta henkilöltä kangaspuiden luota saksien virkaa toimittamasta.

Juttusarjassa esitellään yksityiskohtia Turun kansalliseen kaupunkipuistoon kuuluvilta alueilta. Juttusarja toteutetaan yhteistyössä Turun kaupungin kanssa.