Kolumni

Kolumni: Mikä sinun tittelisi on?

Turun kammottavista tapahtumista on kulunut kohta kaksi viikkoa, ja verinen perjantai jäi traagiseksi muistoksi historiaan. Tosin järkyttävien tapahtumien myötä myös viime aikoina vahvasti esillä ollut ilmiö eli rajakki–suvakki-sota roihahti ilmiliekkeihin. Erityisesti sosiaalisessa mediassa keskustelujen voi sanoa lipuneen rajusti yli raiteidensa. Huorittelut, tappouhkaukset ja muut ylilyönnit eivät tunnu enää kovin järkevältä ja turvallisen oloiselta keskustelulta. Oletko suvakki vai rajakki? Tuntuu, että tänä päivänä olet joko tai, eikä mitään siltä väliltä. Tämä aiheuttaa vain enemmän ihmisten ja kansallisuuksien välistä erottelua.
Kolumni

Kolumni: Tylsää etsimässä

Lapsuuden kesät 1980-luvun lopulla olivat kummallista aikaa. Kuten aina lapsuuden kesinä, päivät olivat loputtoman pitkiä. Niiden aikana ehti pelata tuntitolkulla jalkapalloa, lukea paljon kirjoja, kuunnella viikkorahoilla tarkan harkinnan jälkeen ostetut levyt puhki ja pomppia luonnossa. Kaiken sen lisäksi tuli säännöllisesti olo, että ”kaikki” on tehty. Ainakin pienen hetken ajan malttoi olla paikallaan, kun mikään ei hetkellisesti huvittanut.
Kolumni

Kolumni: Miksei peitto heilu?

Ei heilu peitto Suomessa entiseen malliin, ainakaan silloin, kun on aseteltu kirves sängyn alle poikalapsen toivossa. Viime vuonna Suomessa syntyi 52 814 lasta. Se oli vähemmän, kuin kertaakaan sitten vuoden 1868, jolloin kato vei viljan ja tappoi suomalaisia kuin kärpäsiä, niin mäkitupalaisia kuin talon isäntiäkin. Tuolloin suomalaisia oli alle kaksi miljoonaa, mutta siitäkin huolimatta lapsia syntyi 43 757. Toki pitää muistaa, että silloin lapset nähtiin tulevaisuuden taloudellisen turvan tuojina. Nykyäänhän lapset ovat enemmänkin laskimella räknättävä menoerä.
Kolumni

Kolumni: Lomalaiset kakkukaaoksessa

Sataakuuttakymppiä yön pimeydessä kaahaava espanjalainen nuorimies huutaa kilpaa töötin kanssa, kaivaen samalla pillerirasiaa jalkatilasta. Rattia ohjataan kyynerpäällä. Kämmenet hikoavat niin, että ote katonrajassa sijaitsevasta kahvasta lipsuu. Perillä lomakohteessa parinsadan euron taksimaksu pitäisi hoitaa käteisellä, sillä autossa ei ole korttikonetta. Vartin kiivaan espanja–englanti–kehonkieli -kiistelyn jälkeen kuski muistaa yllättäen, että korttikone onkin laatikossa.
Kolumni

Kolumni: Kiitettävän aika

Hyvän suorituksen tehneelle on tapana antaa “kymmenen pistettä ja papukaijamerkki”. Jo päiväkodissa niitä jaettiin, vaan monikaan lapsi ei ymmärtänyt, että tuota ihmeellistä papukaijamerkkiä ei ole oikeasti olemassa. Sanonta juontaa juurensa 1960-luvulle, jolloin Yle esitti televisiossa sunnuntaisin lastenohjelmaa nimeltä Sirkus Papukaija . Vuosina 1961–76 ruudussa pyörineessä ohjelmassa piilotettiin tai vaikka pudotettiin lentokoneesta papukaijamerkkejä, joiden löytäjät saivat palkinnot palauttaessaan merkit televisiostudioon.
Kolumni

Kolumni: Kunpa muistaisi istua oikein

Sanotaan, että hyvä ryhti on ihmisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin perusta. Havahdun silti aika usein huomaamaan, miten kummallisiin asentoihin ajaudun tietokoneen äärellä. Mukava löhöasento eli selkä lysyssä työpöydän ääressä ja pää kumartuneena eteenpäin on fyysinen olotila, mihin ajautuu liian usein huomaamattaan. Keskittyessä ajatustyöhön, keho mukautuu omalla tavallaan, jos ei muista välillä huomioida miten istuu.