Päihderiippuvainen voi aiheuttaa läheisilleen henkisiä ja fyysisiä arpia. Henkisten arpien parantumisprosessi ottaa aikansa, ja tämä prosessi on kestänyt vuosia Raisiossa asuvalla Maarit Ojasella ja hän yhä tekee töitä voidakseen paremmin. Ojanen haluaa auttaa myös muita päihderiippuvaisten läheisiä tunnistamaan omat rajansa ja tarjoamaan nimenomaan läheisen tilanteen ymmärtävän henkilön läsnäoloa Varsinais-Suomen Rinnallakulkijat ry:n kouluttautuneena kokemusasiantuntijana.

– Pahimpien tilanteiden keskellä päihderiippuvaisen läheisenä sitä kaipasi, että joku olisi kysynyt minulta, miten minä jaksan. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, ja nuorena tajusin itse hakea apua. Nyt minun unelmani on auttaa samaa kokeneita selviämään eteenpäin, ja toivon, että he tulevat rohkeasti mukaan, kertoo Ojanen, ja kannustaa ihmisiä tulemaan mukaan tammikuussa alkaviin ryhmiin Raisioon, Saloon, Lietoon tai Loimaalle.

Ojanen on kohdannut alkoholismia useamman läheisensä myötä. Isäpuoli oli alkoholisti, joka käyttäytyi toisinaan pelottavan aggressiivisesti, eikä Ojasen äiti puuttunut asiaan. Ojanen tajusi kuitenkin lopulta hakea apua, kun häntä oli satutettu fyysisesti ja henkisesti riittävän lujaa. Myös koulukiusaaminen oli varjostanut hänen elämäänsä.

Lisäksi se, että hänen mukavuusalueensa lapsuudessa sijoittui henkiseen ja fyysiseen kaltoinkohteluun, edesauttoi häntä sittemmin sietämään suhteessa kymmenen vuoden ajan henkistä väkivaltaa. Päästyään irti huonosta suhteesta, hän ajautui alkoholistimiehen kanssa suhteeseen.

– Voi olla, että lapsuudenkokemuksilla on todellakin vaikutusta sille, millaisia ihmisiä tulee valitsemaan jatkossa rinnalleen. Sitä ikään kuin tottuu siihen, että minua voi kohdella huonosti ja ihan kuin se olisi normaalia. Lopulta onneksi aikuisena aloin tajuta, että näin ei voi enää jatkua, Ojanen kertoo.

– Minulle elämäni aikana kokemani henkinen ja fyysinen väkivalta kävivät niin raskaaksi, että mietin välillä itsemurhaa, mitä en onneksi koskaan tullut tekemään. Aloin ymmärtää, että on pakko alkaa havaita uudenlainen elämä ja mahdollisuudet.

Ojasella on kaksi lasta ensimmäisestä suhteesta ja yksi myöhemmästä liitosta. Yksi hänen lapsistaan sairastui alkoholismiin.

– Luojan kiitos, että hän on päässyt nyt alkoholista irti. Oman lapsen päihderiippuvuus oli varmastikin se pahin, ja koska alkoholismi voi saada aikaan pahaa itsetuhoisuutta myös. Minulla oli todella paljon itsesyytöksiä, koska minun oli pakko lapseni parhaaksi lopettaa suhteemme hetkeksi. Myöhemmin hän kiitti siitä, koska se oli yksi tekijä mikä sai hänet hakemaan oikeasti apua.

Maarit Ojanen pitää tärkeänä samaa kokevien ihmisten vertaistukea, koska he tietävät millaisessa ryöpytyksessä päihderiippuvaisen läheiset ovat saattaneet joutua elämään. Ojanen pysähtyi huomaamaan, että hän ansaitsee paljon parempaa kuten kuka tahansa muukin ihminen. Ja hän haluaa myös muita läheisriippuvuudesta kärsiviä auttamaan selviytymään eteenpäin.

– En tiedä paraneeko sitä koskaan kokonaan niistä haavoista, mitä joskus on voinut saada alkoholistiperheen arjessa. Itse olen kuitenkin myöhemmin oppinut laittamaan rajani sille mitä minun tulee sietää, ja havaitsin ymmärtämään myös omaa jaksamistani. En myöskään enää automaattisesti ajaudu tottumuksen mukaisesti samaan läheisriippuvaisuuden noidankehään. Päihderiippuvaisen läheinen voi kokea hyvin rajun tunneskaalan ahdistuksesta, pelosta ja häpeästä tuskaan, Ojanen muistuttaa.

Lisää tietoa päihdeläheisten ryhmistä: www.rinnallakulkijat.fi.

Marianne Rovio